Ero sivun ”Evankelinen unioni” versioiden välillä

Se sai alkunsa [[Donauwörth]]in kaupungissa syntyneen mellakan jälkeen [[1608]]. Dönesworthin luterilainen enemmistö kielsi katolisilta omistusoikeuden [[1606]]. Syntyi mellakka, jonka päätyttyä Saksan kalvinistiset ruhtinaat ja protestanttiset kaupungit tunsivat itsensä uhatuiksi, kokoontuivat [[Auhausen]]iin ja perustivat Evankelisen unionin Kurpfalzin eli Pfalzin vaaliruhtinaan [[Fredrik IV (Pfalz)|Fredrik IV]]:n (1583–1610) johdolla. Vastalauseeksi katoliset perustivat [[katolinen liiga|Katolisen liigan]] 1609 [[Baijeri]]n johdolla. Mukana olivat [[Kurpfalz]], [[Anhalt]], [[Neuburg]], [[Württemberg]], [[Baden]], [[Ansbach]], [[Bayreuth]], [[Kassel]], [[Brandenburg]], [[Ulm]], [[Strasbourg]] ja [[Nürnberg]]. Liitto oli alusta asti heikko, koska voimakkaimmat protestanttiset ruhtinaskunnat kuten [[Ala-Saksi]] jättäytyivät sen ulkopuollelle. Ongelmia aiheutti myös [[Luterilaisuus|luterilaisten]] ja [[Kalvinismi|kalvinistien]] keskenäiset kiistat.

Kun Pfalzin seuraava ruhtinas Frederik[[Fredrik V (Pfalz)|Fredrik V]] suostui Böömin ruhtinaaksikuninkaaksi 1619, muut evankelisen unionin jäsenet kirjoittivat Ulmin sopimuksen ja kieltäytyivät tukemasta häntä. KeisariLyötyään Böömin kapinalliset keisari [[Ferdinand II]] puuttui asiaan 1621 ja antoi KurpfalzinPfalzin ja vaaliruhtinaan tittelin Baijerin herttua [[Maksimilian I (herttua)|Maksimilianille]]. Evankelinen unioni kokoontui Heilbronnissa ja protestoi. Keisari ei kuunnellut protestia vaan sen sijaan määräsi unionin riisumaan armeijansa aseista. Mainzin sopimuksella 1621 unioni muodollisesti lakkasi olemasta.