Ero sivun ”N1” versioiden välillä

'''N1''' eli '''N-1''' oli [[neuvostoliitto]]lainen [[Kantoraketti|kantoraketin]] kehityshanke, jolla tähdättiin miehitetyn Kuu-[[kuu]]raketin toteuttamiseen. [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] siitä käytettiin myös koodeja '''G-1e''' ja '''SL-15'''. Neljä koelaukaisua epäonnistui ja hanke päätettiin vuonna [[1976]].

N1-kantoraketin kehitys alkoi vuonna [[1959]] [[Sergei Koroljov]]in johdolla OKB-1-suunnittelutoimistossa. Alun perin sillä oli tarkoitus laukaista 50 000 kg painava sotilaallinen avaruusasema matalalle kiertoradalla, joka tavoite oli samanlainen kuin Yhdysvaltain ilmavoimilla vastaavaan aikaan. Myös Marsin miehitetty ohilento oli tavoitteena. Eri versioita esitettiin: N1, N2 ja N3. N2:sta kehittyi [[Proton]] (?). N1 oli kaikista suurin. N3:n oli tarkoitus korvata [[R-7]]-ohjus. N-tutkielmat olivat vain nk. paperitutkimuksia ilman jatkokehityksen rahoitusta.

Joulukuussa [[1959]] pidettiin kaikkien Neuvostoliiton pääsuunnittelijoiden kokous. Koroljov esitteli N-suunnitelmat. [[Vladimir Chelomei]] esitteli "yleisrakettinsa". [[Mihail Jangel]] esitteli R-36:n. Chelomein UR-100 valittiin mannertenväliseksi ohjukseksi. Jangelin R-36:sta tuli raskas ICBM-ohjus. Korolev sai rahoituksen Molnija-kantoraketin kehittämiseen.

Vuonna [[1961]] pidettiin vastaava kokous [[Baikonur]]issa, jossa keskusteltiin N1-kantoraketista. Tavoite oli tehdä ensimmäinen koelaukaisu vuonna [[1965]].

Kun Kennedy toukokuussa [[1961]] julisti Yhdysvaltain menevän Kuuhun 1960-luvulla, Koroljov ehdotti kuulentoa aluksella, josta aikanaan tuli [[Sojuz (avaruusalus)|Sojuz]]. Se osoittautui liian pieneksi Kuulentoon. Koroljov ehdotti N1-rakettia.