Ero sivun ”Amorphis” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Historia: hempeämpänä -> kevyempänä |
||
Rivi 38:
Yhtyeen toisella albumilla, ''[[Tales from the Thousand Lakes]]'', musiikkityyli muuttui hieman [[doom metal]] -painotteisemmaksi, ja kappaleet perustuivat enemmänkin Suomen kansalliseepos ''Kalevalaan'' kuin debyyttilevyn [[keltti]]näkökulmasta katsottuun syventyneempään Suomen sotahistorian pohdiskeluun. Melodiset elementit kasvoivat, Kasper Martenson aloitti kosketinsoittajana ja [[Kyyria]]n [[Ville Tuomi]] vieraili laulamassa puhtaita vokaaliosuuksia. Albumin suosio yllätti jopa Amorphiksen jäsenet, ja ''Tales from the Thousand Lakesia'' pidetäänkin yleisesti suomalaisen raskaan metalin klassikkolevynä.{{Lähde}}
Amorphiksen suosio kasvoi toisen levyn jälkeen, ja seuraavalla vuonna 1996 ilmestyneellä ''[[Elegy]]llä'' mukaan liittyi Koivusaaren rinnalle vakituiseksi laulajaksi [[Pasi Koskinen]]. Koskettimiin vaihtui Kim Rantala, ja rumpali Jan Rechbergerin tilalle tuli [[Stone]]sta tuttu Pekka Kasari. ''Elegyllä'' Amorphis karsi ensimmäisten levyjen [[doom metal]] -vivahteet pois, ja tyyli alkoi hiljalleen muuttua kohti myöhempää, progressiivista Amorphista, vaikkakin death metal -elementit olivat yhä vahvasti esillä. Murrosta kuvaa hyvin se, että albumilla on kaksi versiota "My Kantele" -kappaleesta, toinen särökitaroilla ja molempien laulajien laulamana, ja toinen
1999 Amorphis julkaisi neljännen täyspitkän albumin ''[[Tuonela (albumi)|Tuonelan]]'', jolla tyyli muuttui radikaalisti, ja kosketinsoittaja vaihtui jälleen kerran. Mukana on vahvoja [[Kingston Wall]] -vaikutteita ja [[Sakari Kukko|Sakari Kukon]] soittamat [[saksofoni]] ja [[huilu]]. Vokaalit ovat lähes kokonaan puhtaat death metalin jäädessä muutenkin taka-alalle.
| |||