Ero sivun ”Harri Nevanlinna” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
copyvio
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Rolf Harri Nevanlinna''' ([[6. helmikuuta]] [[1922]], [[Helsinki]] – [[4. syyskuuta]] [[1994]], [[Helsinki]]) oli suomalainen lääkäri, tutkija ja professori. Hän oli matemaatikko [[Rolf Nevanlinna|Rolf Nevanlinnan]] poika ja ansaitsi paikkansa historiassa kehittämällä [[Suomen Punainen Risti|Suomen Punaisen Ristin (SPR)]] Veripalvelua, ja nostamalla sen maailmanmaineeseen muun muassa luomalla Suomeen maailman tehokkaimpiin kuuluneen järjestelmän [[rhesus-tauti|rhesus-taudin]] ennaltaehkäisemiseksi.<ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2058/ Biografiakeskus]</ref>
{{Tekijänoikeus | http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2058/}}
'''Rolf Harri Nevanlinna''' ([[6. helmikuuta]] [[1922]], [[Helsinki]] – [[4. syyskuuta]] [[1994]], [[Helsinki]]) oli suomalainen lääkäri, tutkija ja professori. Hän oli matemaatikko [[Rolf Nevanlinna|Rolf Nevanlinnan]] poika ja ansaitsi paikkansa historiassa kehittämällä [[Suomen Punainen Risti|Suomen Punaisen Ristin (SPR)]] Veripalvelua, ja nostamalla sen maailmanmaineeseen muun muassa luomalla Suomeen maailman tehokkaimpiin kuuluneen järjestelmän [[rhesus-tauti|rhesus-taudin]] ennaltaehkäisemiseksi.
 
Kun SPR perusti syksyllä 1947 toimikunnan pohtimaan veripalvelun mahdollista perustamista, Harri Nevanlinna, joka oli silloin lääketieteen kandidaatti, kutsuttiin toimikunnan sihteeriksi. Hänet nimitettiin uuden, vaatimattoman laitoksen johtoon 1.1.1948.
 
Veripalvelu kasvoi ja laajeni nopeasti. Kun Nevanlinna siirtyi eläkkeelle 40 työvuoden jälkeen [[1988]], hänen voitiin todeta kehittäneen suuren kansallisen organisaation, jota pidetään ympäri maailman malliesimerkkinä tehokkaasta ja luotettavasta laitoksesta.
 
Nevanlinna perusti [[Veripalvelu|Veripalvelun]] kolmelle tärkeälle periaatteelle: vapaaehtoinen ja maksuton verenluovutus, kansallinen omavaraisuus veren ja verivalmisteiden suhteen sekä koko valtakunnan kattava toiminta. Kaikissa kolmessa hän onnistui. Erityisen läheistä hänelle oli verenluovutuksen vapaaehtoisuuden painottaminen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän, itsekin toistasataa kertaa verta luovuttanut professori, ei lakannut ihmettelemästä ja ihailemasta sitä, että verenluovuttajat kerta toisensa jälkeen vastasivat Veripalvelun vetoomuksiin saamatta itselleen muuta kuin kupin kahvia ja hyvän mielen. <ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2058/ Biografiakeskus]</ref>
 
== Lähteet ==