Ero sivun ”Marcus Licinius Crassus” versioiden välillä

Vuonna [[60 eaa.]] Crassus liittyi Pompeiuksen ja [[Gaius Julius Caesar|Caesarin]] perustamaan poliittiseen liittoumaan, jota kutsuttiin [[triumviraatti|1. triumviraatiksi]]. Crassuksen merkittävin panos tässä liittoutumassa oli se, että hän maksoi Caesarin valtavat velat ja edisti täten merkittävästi Caesarin uraa. Crassus ja Pompeius tulivat huonosti toimeen keskenään, mutta Caesarin diplomaattiset taidot saivat liittouman pysymään kasassa.

Pompeiuksen ja Caesarin sotilaallinen vaikutusvalta kasvoi jatkuvasti 50-luvulla eaa. Crassus päätteli, että hänenkin olisi saavutettava uusia sotilaallisia saavutuksia, jos hän aikoisi kilpailla tasaveroisesti vallasta liittolaistensa kanssa. Saatuaan vuonna [[54 eaa.]] nimityksen Syyrian maaherraksi, hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja varusti 40 000 miehen armeijan, tavoitteenaan valloittaa itäinen [[Parthia]]n valtakunta.

Parthian sotaretkellä Crassuksen sotilaalliset kyvyt osoittautuivat riittämättömiksi. Vaikka hänellä oli käytössään suurempi armeija kuin parthialaisilla, ei hän kyennyt johtamaan sitä määrätietoisesti. Vuonna [[53 eaa.]] käydyssä ratkaisevassa [[Carrhaen taistelu]]ssa roomalaiset olivat kuumuuden uuvuttamia, kun taas parthialaiset käyttivät tehokkaasti hyväkseen nopeaa ratsuväkeään. Taistelu päättyi roomalaisten kannalta katastrofiin: parthialaiset löivät roomalaiset ja Crassus sai surmansa. <ref>Tarina siitä, että Crassus olisi teloitettu kaatamalla sulaa kultaa hänen kurkkuunsa, on todennäköisesti paikkansapitämätön. Historioitsija Plutarkhoksen mukaan Crassuksen kohtalo oli tavanomaisempi: hänen päänsä leikattiin irti ja se vietiin Parthian kuninkaalle.</ref> Roomalaisten tappiot olivat noin 30 000 miestä. Kaatuneiden joukossa oli myös Crassuksen poika, Publius Licinius Crassus.