Ero sivun ”Tuplatiimi” versioiden välillä

'''Tuplatiimi''' on ryhmätyöskentelytapa, jossa pyritään [[ryhmä]]työmenetelmin ratkaisemaan jokin ongelma keksimällä uusia [[idea|ideo]]ita ja ratkaisuja, ja valitsemalla näistä parhaimmat toteutettavaksi. Tuplatiimi on Innotiimi Oy:n rekisteröimä tavaramerkki. Tällä ryhmätyöskentelytavalla pyritään nopeuttamaan ja varmistamaan ideointia poistamalla [[henkinen|henkisiä]] ja [[sosiaalinen>sosiaalisia]] esteitä. Sitä käytetään usein [[prosessienkehittäminen|prosessienkehittämisessä]], koska sen avulla saadaan aikaan uusia ideoita, että sitoutetaan ryhmän jäsenet hyväksymään ja toteuttamaan itse valitsemiansa ratkaisut.

Tuplatiimi alkaa tilanteen kuvauksella. Tyypillisesti tilaisuuden vetäjä kuvailee ratkaistavaa ongelmaa[[ongelma]]a, sen taustoja, ja mahdollisesti saatavilla olevia tilanneanalyysejä. Tilanteeseen liittyviä ongelmia mietitään ensin yksin. Seuraavaksi valitaan pareittain tärkeimmät aiheet, jotka kirjoitetaan paperille (A4), esitellään muille lyhyesti ja kiinnitetään seinälle kaikkien nähtäväksi. Esitetyt aiheet ryhmitellään, ja valitaan niistä tärkeimmät, useimmiten äänestämällä. [[Äänestys]] voi tapahtua siten, että jokainen osanottaja käy merkitsemässä tärkeimpinä pitämiinsä asioihin merkin. Eniten ääniä saaneet asiat otetaan tyypillisesti jatkokäsittelyyn, esimerkiksi uuden tuplatiimiosuuden avulla.

Erityisen toimiva tuplatiimi on noin 10-15 [[ryhmä|ryhmissä]], joissa on vaikea saada aikaan tehokasta ja tasapuolista keskustelua[[keskustelu]]a ryhmän koon takia. Menetelmä sopii myös tilanteisiin, joissa jäsenillä on erilaiset taustat, tai puhetyylit - sen avulla kaikki joutuvat ja pääsevät osallistumaan ryhmän toimintaan.

Tuplatiimi toimii kokemusten mukaan erittäin hyvin. Osittain tämä saattaa johtua siitä että rymäideoinnin tuottavuushuippu[[tuottavuus]]huippu on parityöskentelyssä. (Virkkala, 1994)

Tutkimuksien tulokset viittaavat vahvasti [[ongelmanratkaisu]]- ja [[ryhmätyömenetelmä|ryhmätyömenetelmien]] (mm. Tuplatiimin) tehokkuuteen (Työsuojelurahasto, 1997).