'''Jorma Nortimo''' (s. [[20. tammikuuta]] [[1906]], [[Helsinki]] – k. [[2. heinäkuuta]] [[1958]] Helsinki) oli [[suomi|suomalainen]] [[elokuvaohjaaja]] ja [[näyttelijä]]. Nortimo toimi vastaperustetun Turun Teatterin johtajana, [[Suomen Filmiteollisuus|SF:ssä]] ja [[Suomi-Filmi]]ssä näyttelijä-ohjaajana.
Parhaat elokuvansa Nortimo teki 301930- ja 401940-lukujen taitteessa, mm.muun muassa ''[[Syyllisiäkö]]'' ([[1938]]), ''[[Halveksittu]]'' ([[1939]]), ''[[Lapseni on minun]]'' ([[1940]]) ja ''[[Synnin puumerkki]]'' ([[1942]]), jotka kaikki perustuivat kaunokirjalliseenkaunokirjallisiin teokseenteoksiin. Nortimo ohjasi 50-luvun alussa ensimmäiset [[rillumarei]]-elokuvat: ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'', ''[[Lännen lokarin veli]]'' ja ''[[Muhoksen Mimmi]]''. Hänen viimeiseksi ohjaustyöksi jäi [[Mika Waltari]]n jo sota-aikana kirjoittama ''[[Pikku Ilona ja hänen karitsansa]]'' ([[1957]]). Nortimo näytteli yli 30 kotimaisessa elokuvassa.
[[rillumarei]]-elokuvat: [[Rovaniemen markkinoilla]], [[Lännen lokarin veli]] ja [[Muhoksen Mimmi]]. Hänen viimeiseksi ohjaustyöksi jäi [[Mika Waltari]]n jo sota-aikana kirjoittama [[Pikku Ilona ja hänen karitsansa]] ([[1957]]). Nortimo näytteli yli 30 kotimaisessa elokuvassa.
Nortimon sisarentytär oli näyttelijä [[Tuire Orri]].
