Wikipedia

Ero sivun ”Espanjalaisten asutus Amerikassa” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
{{korjattava}}
Ak: Sivun sisältö korvattiin sisällöllä ”{{korjattava}} '''Espanjalaisten asutus''' alkoi nopeasti levitä Uuteen Maailmaan Kolumbuksen matkojen jälkeen. Niinpä kuningas Ferdinand näk...”
Rivi 1:
{{korjattava}}
'''Espanjalaisten asutus''' alkoi nopeasti levitä Uuteen Maailmaan Kolumbuksen matkojen jälkeen. Niinpä kuningas Ferdinand näki vuonna 1513 oikeaksi säätää lakeja uudisasutusta varten. Intioiden Recopilaciónin neljännenneljännessä kirjankirjassa kahdestoista luku alkaaon Ferdinandin säätämälläsäätämiä lainkohdallalainkohtia, jossajoiden häntarkoituksena rohkaiseeon rohkaista Uuden Maailman asuttajia. [[Encomenderot]]
 
==Lähde==
==Miten asuttamista tulee edistää==
 
“Rohkaistaksemme vasalleitamme löytöretkiin ja Intioiden asuttamiseen, ja jotta he viihtyisivät ja voisivat elää mukavasti, on halumme: että heille voidaan jakaa ja jaetaan, taloja, tontteja (caballerias ja peonias) ja maita; kaikille niille, jotka asuttavat uusia maita Kylissä ja Paikoissa, jotka Kuvernööri uusissa asutuksissa heille osoittaa, tehden eron aseenkantajien (escuderos) ja peonien välillä, samaten kuin arvoltaan ja ansioiltaan erilaisten välillä, ja että heitä autetaan ja heidän olojaan edistetään, ottaen huomioon heidän tekemänsä palvelut, jotta he huolehtisivat viljelyksistään ja karjastaan, ja että he rakennettuaan asuntonsa ja raivattuaan viljelyksensä, ja asuttuaan noissa Kylissä neljä vuotta, saavat siitä eteenpäin vallan myydä saamansa maan omanaan. Ja samaten, ottaen huomioon heidän ansionsa, voi Kuvernööri, tai henkilö, jonka olemme valtuuttanut, antaa intiaanien jaoissa heidän hallintaansa (encomendoida) intiaaneja, jotta he voisivat viivytyksen aikana nauttia etuisuuksistaan säädettyjen maksujen puitteissa.”
 
==Filip II:n säädös asuintonttien koosta==
 
Säädöksessä määritellään epäselvyyksien välttämiseksi asuintonttien koko. Peonia-rakennustontti on leveydeltään viisikymmentä jalkaa, ja pituudeltaan sata jalkaa. Caballeria on suurempi, eli leveydeltään sata jalkaa ja pituudeltaan kaksisataa jalkaa. Lisäksi molempiin tontteihin kuuluu runsaasti viljelysmaata ja laitumia. Kyseinen Filipin ordenanza, määrittelee caballerian kaikessa viisi kertaa peoniaa mittavammaksi. Jaossa tuli ottaa huomioon, että kaikki saavat hyvää ja keskinkertaista maata oikeassa suhteessa.
 
==Tonteilla keinottelu halutaan estää==
 
Säädösluettelon 107. pykälästä selviää, ettei Uuden Maailman asuttaminen käynnistynyt ilman väärinkäytöksiä:
 
”Ne, jotka ovat hyväksyneet caballerian, tai peonian perustamisen, velvoitetaan rakentamaan tontilleen talon ja pitämään sen, ja asumaan siinä, merkitsemään ja erottamaan kesannot viljelysmaista, joita on viljeltävä ja joille on istutettava kasveja, hankittava karjaa laidunmaille määräajan kuluessa ja annettava selvitys siitä, mitä missäkin on tehty, uhalla, että muutoin menettää asuintontin ja maat, sekä tietyn määrän maravedeja Valtiolle virallisesti hyväksytyllä tavalla ja kunnon takuita vastaan.
 
==Kaarle V:n viisaita ohjeita asuinpaikan valitsemiseksi==
 
Kaarle V, joka hallitsi kardinaaliensa ja neuvostojensa myötävaikutuksella, koetti jo valloitusten alkuvaiheissa toimia niin, että valloituksen jälkeen muodostettavia asutuksia varten olisi olemassa viisaita ohjeita. Vuonna 1523 Kaarle V antoi asuttamiseen ja intiaanien kohteluun liittyvän määräyksen:
 
” Meritse tai maitse tehdyn, lakien ja asetusten [[requerimiento]]mukaisella tavalla suoritetun löytöretken (descubrimiento) jälkeen, kun on valittu Provinssi ja Seutukunta, joka aiotaan asuttaa, ja josta asiasta siitä vastuulliset ovat sopineet, on otettava huomioon seuraavaa: Meren rannikolla on paikan oltava koholla, terveellisen ja vahvan, ja että on otettava huomioon sen suojaisuus, pohja ja Sataman puolustus ja että mahdollisuuksien mukaan Meri ei olisi sen Etelä-, tai Länsipuolella. Ja että näille ja muille Sisämaan asutuksille valitaan vapaina olevat paikat meille sopivan käyttötarkoituksen mukaisesti, ilman että Intiaanit ja alkuasukkaat kärsivät siitä vahinkoa, ja että valinta tapahtuu heidän vapaan tahtonsa mukaisesti. Kun paikasta tehdään asemakaava, otetaan siihen aukiot, kadut ja tontit huolellisesti mittanarulla. Toimitus on aloitettava keskusaukiolta, jolta kadut jatkuvat kohden portteja ja valtateitä. Avointa aluetta on jätettävä niin paljon, että vaikka asutus myöhemmin lisääntyisi paljon, voi se sijoittua samalla tavoin. On koetettava sijoittua veden läheisyyteen ja että vettä voidaan, mikäli mahdollista, helposti ohjata kylään ja maatiloille niiden suureksi hyödyksi. Ja että tarpeellisten rakennusmateriaalien, viljelysten ja laidunten on sijoituttava niin, että voidaan välttää pitkistä matkoista koituva paljo työ. Asutukselle ei saa valita hyvin korkeata paikkaa ikävien tuulten ja vankkureiden hankalan käytön takia. Myöskään ei saa valita hyvin matalaa paikkaa, koska siitä aiheutuu sairauksia, vaan asutus on perustettava kohtuullisen korkealle paikalle, joka on suojassa Pohjois-ja Etelätuulilta. Vuoristossa ja mäkisessä maastossa olkoon asutus Idän-, tai Lännen puolella, ja jos ei voida välttää korkeita paikkoja, on perustettava paikkoihin, jotka eivät ole alttiita sumuille, ottaen huomioon seikat, jotka parhaiten edistävät terveyttä ja estävät onnettomuuksia. Siinä tapauksessa, että on rakennettava jonkin Joen rannalle, on asutus sijoitettava siten, että Auringon noustessa sen valo lankeaa ensin Kylään ja sitten vasta veteen.”
 
==Maaomaisuudella keinottelijoita uhkaa sakkorangaistus==
 
Saman vuoden toukokuussa Kaarle V antaa määräyksen, jonka tarkoituksena on estää maaomaisuudella keinottelu:
 
”Niille, joilla on jonkin Provinssin uudessa asutuksessa maata ja asuintontti (solar), ei voida antaa, eikä repartioida toista tonttia ja maata, jos hän on luopunut ensimmäisestä asuinpaikastaan ja jättänyt täyttämättä annetut ehdot, muuttaakseen asumaan uuteen asutukseen, ennen neljän vuoden pakollista asumista ensimmäisessä paikassa. Julistamme mitättömäksi uuden repartimienton, joka on annettu vastoin tätä lakiamme, ja tuomitsemme ne, jotka suosiomme vastaisesti näin menettelevät kymmenentuhannen maravedin sakkoon Rahakamarillemme.”
 
==Cortés allekirjoittaa sopimuskirjan, jolla Conkistadori Bernal Díaz del Castillo saa hallintaansa kaksi encomiendaa==
 
”Täten luovutan Bernal Díazille, Espiritu Santon asukkaalle, Cimatanin provinssissa sijaitsevien Tlapan ja Potuchan kylien päälliköt ja intiaanit, jotta nämä palvelisivat ja auttaisivat teitä maatilalla ja taloudenpidossa, edellyttäen, että se tapahtuu niiden määräysten mukaisesti, jotka tästä asiasta on säädetty, tai tullaan säätämään, ehdolla, että teidän on huolehdittava Pyhän Katolisen uskomme opettamisesta heille kaikella mahdollisella tarmolla ja huolellisuudella. Syyskuun 20. päivänä 1522. Hernan Cortés. Hänen armonsa määräyksestä Alonso de Villanueva.”
 
==Maaliskuun 30. 1524 Cortés luovuttaa konkistadori Juan Jiménezille omistusoikeuden asuintonttiin==
 
“Minä, Hernando Cortés, Hänen Majesteettinsa tämän Uuden Espanjan kenraalikapteeniksi ja kuvernööriksi nimittämä, osoittaakseni kunniaa teille, Juan Jiménezille, tämän Tenuxtitanin kaupungin asukkaalle, joka tulitte Hänen Majesteettinsa nimissä näihin maihin kanssani niitä valloittamaan ja asuttamaan, ja joka olette niissä palvellut työtä tehden, löytäen itsenne sodissa, valloituksissa ja niiden rauhoittamisessa; niin Hänen Majesteettinsa nimissä annan osana Hänen Korkeutensa edellisen johdosta osoittamasta suosiosta tontin, joka on tämän kyseisen kaupungin rajojen sisäpuolella, rakentaaksenne sinne talon ja asuntonne, tontin rajoittuessa toiselta puoleltaan Alonso Galeoten, ja toiselta puoleltaan Hernando de Xerezin tonttiin, ja etuosastaan calle realiin; jonka tontin voitte pitää ja omistaa sen itsellenne, perillisillenne ja seuraajillenne, teille kuuluvana ja omananne, oikein ja laillisesti hankittuna, jonka voitte lahjoittaa, myydä, vaihtaa ja tehdä sille minkä parhaaksi katsotte; ja määrään tämän kyseisen kaupungin neuvoston, oikeuden ja raatimiesten olemaan estämättä, tai takavarikoimasta kyseistä
tonttianne; vaan että teitä suojellaan ja puolustetaan sen omistajana. Laadittu kyseisessä Tenuxtitanin kaupungissa 30. päivänä maaliskuuta vuonna 1524. Hernando Cortés.”
 
Kaarle V ei katsonut suosiolla maiden joutumista kirkonmiesten ja sääntökuntien haltuun. Vuodelta 1535 on asiaa koskevä määräys:
 
“Jaettakoon maat kohtuuden rajoissa löytöretkeilijöiden, vanhojen asuttajien ja heidän vakituisesti maassa asuvien perillistensä kesken, ja suosittakoon niitä, jotka ovat ansioituneimpia, eikä maita voida myydä Kirkolle, eikä Luostareille, eikä kenellekään Eklesiatistiselle henkilölle, uhalla, että menettää maat, ja että ne voidaan jakaa muille.”
 
==Riitaisuuksia tonttien jaoissa==
 
Koska lähinnä keskusaukioita sijaitsevat tontit olivat arvokkaimmat, syntyi tonttien jaoista suuria riitoja, josta syystä Filip II näki tarpeelliseksi tarkentaa ja antaa uusia asutukseen liittyviä määräyksiä:
 
”Tontit on jaettava arvalla, keskusaukiosta lähtien, ylimääräisten jäädessä Meille, osoitettaviksi suosionosoituksina myöhemmin saapuville, tai meidän tahtomme mukaisesti. Ja määräämme, että aina on perustettavasta paikasta tehtävä asemakaava.”
 
”Jos alkuasukkaat häiritsevät uutta asutusta, on heidän annettava ymmärtää, että tuon paikan asuttamisen tarkoituksena on opastaa heidät tuntemaan Jumala ja Hänen Pyhä Lakinsa, jota noudattamalla he pelastuvat. Heille on osoitettava ystävällisyyttä ja heitä on neuvottava elämään siveellisesti, eikä heille saa tehdä minkäänlaista pahaa, ei riistettävä heidän omaisuuttaan, jolloin heidät saadaan suostutelluiksi lempein keinoin, Munkkien, Pappien ja muiden Kuvernöörin asettamien henkilöiden avustuksella, tulkkien ollessa saapuvilla. On koetettava käyttää kaikkia mahdollisia hyviä keinoja, joilla asutus tulee hyväksytyksi ja voi elää rauhassa. Mutta jos sittenkään heitä ei hyväksytä, vaikka he olisivat menetelleet asiasta annettujen määräysten mukaisesti, asuttajat rakentakoot asutuksensa, mutta riistämättä Intiaanien omaisuutta ja aiheuttamatta enempää vahinkoa kuin mikä on välttämätöntä asukkaiden puolustamiseksi niin, ettei asutus joudu vaaraan.”
 
Yllä olevan kaltaiset ehdot olivat monelle liian vaikeita noudatettaviksi. Oli helpompaa kuljeskella miellyttävässä ilmastossa ja elää intiaanien kustannuksella. Asiaan puututtiin karkotuksin.
 
==Kuljeskelevat espanjalaiset intiaanien harmina==
 
Cortés, joka oli nopeasti muuttunut tarmokkaaksi hallintomieheksi, seurasi huolestuneena entisten aseveljiensä ja siirtolaisten useinkin kyseenalaista elämänmenoa:
"On merkille pantavaa, että useimmat täällä olevista espanjalaisista ovat pahaantapaisia ja kunnottomia. He ovat paheellisia ja syntisiä monin tavoin. Jos tuollaisille annettaisiin vapaus mennä intiaanien kyliin, he muuttaisivat syntimme hyveikseen ja opettaisivat ne intiaaneille, mikä olisi hyvin epäsuotuisaa näiden käännyttämisessä."
 
Gerónimo Mendieta, joka oli eräs melko varhaisessa vaiheessa maahan saapuneita fransiskaaneja, arvostelee maanmiehiään historianteoksessaan Historia eclesiástica indiana:
"Kaikkein kurjin ja epäonnistuneinkin espanjalainen haluaa olla herra ja elää itsekkäästi. Hän ei halua palvella ketään, vaan haluaa tulla palvelluksi."
 
Ja Isä Miguel Navarro jatkaa maanmiestenä arvostelua:
"Kaikki muut, lukuun ottamatta muutamia harvoja ihmisiä, jotka eivät välitä rahasta, eivätkä aarteista, ovat täällä Uudessa Maailmassa milloin kauppiaita, milloin asuttajia, milloin kulkureita (joita on paljon), milloin konkistadoreja ja milloin tuomareita. Kaikki he kulkevat hulmuavin lipuin kohden lisää omistamista ja rikkautta, vaikka he jo kuinka omistaisivat. Suokoon Jumala, että heillä kaikilla olisi vähemmän...pahantekijät ja kulkurit kelluvat Meksikon Kaupungin kaduilla kuin korkit tyynen veden päällä, tietämättä minne mennä, tai mitä työtä tehdä."
 
==Varakuningas Luis de Velazco vanhempi, koetti palauttaa kuljeskelevia poikamiehiä Espanjaan==
 
"He menevät sisämaahan ja piiloutuvat metsiin kunnes laivat ovat lähteneet, jonka jälkeen he palaavat Campecheen ja Jukataniin. Jotkut toiset tekevät kauppalaivoissa matkan Puerto de Cabasllosiin ja Nombre de Diosiin. Ja monet palaavat tähän maahan ensin muutettuaan nimensä. Tästä syystä eivät kaikki Espanjaan lähetetyt saavu perille. Laivoilla, jotka saapuvat tänne, on aina mukanaan tämänkaltaista väkeä, jonka vuoksi tätä maata ei voida kokonaan puhdistaa heidän laisistaan."
 
==Teologien käsityksiä kerjäämisestä==
 
Jo neljä vuotta valloituksen jälkeen ilmestyi Espanjassa kirjoitus, jossa vastustettiin teologien ja oppineiden käsitystä siitä, että kerjätä voi missä ja milloin vain. kirjoituksen vaikutuksesta prissi Filip antoi vuonna 1540 määräyksen, jolla kiellettiin kerjääminen kaduilla ja ovilla. Määräys joutui varsinkin dominikaani [[Domingo de Soto]]n kirjoitusten johdosta vastatuuleen, koska kerjääminen ja avun pyytäminen oli johdatusta kristilliseen armeliaisuuteen ja siten osa uskontoa.
 
==Pueblan kaupunki perustettiin intiaanien kylissä vaeltelevien irtolaisten asuttamiseksi==
 
Fransiskaani Toríbio Motolinío kertoo historiateoksessaan miten vuonna 1531 Meksikon toinen audiensia antoi määräyksen perustaa Ciudad de los Angelesin espanjalaisen irtolaisväestön saattamiseksi elämisen alkuun.
 
 
==Lähteet==
 
Díaz del Castillo, Bernal; Historia verdadera de la conquista de la Nueva España. Meksiko 1960.
Martínez, José Luis; Documentos cortesianaos. Meksiko 1990.
Recopilación de las leyes de las Indias. Näköispainos vuoden 1791 painoksesta.
Martin, Norman F.; Los Vagabundos en la Nueva España siglo XVI. Meksiko 1957.
[[Luokka:Espanjan kolonialismin historia]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjalaisten_asutus_Amerikassa”