Ero sivun ”Uuskolonialismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Joonasl (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Joonasl (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Uuskolonialismi''' tai '''neokolonialismi''' tarkoittaa [[länsimaat|länsimaiden]] harjoittamaa [[kehitysmaat|kehitysmaiden]] kontrollia taloudellista hyötyä varten. Sen otti käyttöön [[Ghana]]n ensimmäinen presidentti ja panafrikanisti [[Kwame Nkrumah]]. Nkrumah kuvasi sillä [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen tapahtunutta muutosta aikaisemmasta suorasta [[imperialismi|imperialistisesta]] vallankäytöstä kohti epäsuoraa vallankäyttöä. Entistä siirtomaiden johtajien ja eliitin kautta käytettiin taloudellista ja polittista valtaa, jonka avulla maat pidettiin taloudellisesti riippuvaisina.<ref name="laakso">{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=SOLIDAARISUUTTA JA UUSKOLONIALISMIA TURVALLISUUSPOLITIIKAN (V)AATTEISSA?|Selite=Esitelmä Uusi maailmanpolitiikka –konferenssissa Vanajalinna, Hämeenlinna, 12.-13.12.2003 | Ajankohta= | Osoite=http://www.valt.helsinki.fi/staff/tpalosaa/ump/paperit/laakso.pdf | Julkaisija=HY | Luettu= | Kieli= }}</ref>
 
Kehitysmaiden hallitseminen tapahtuu pääasiassa taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Kehitysmaat tarjoavat kehittyneille maille tärkeitä raaka-aineita ja niiden työvoima on halvempaa ja työlainsäädäntö löyhempää kuin länsimiassa. Taloudellinen hyöty (tai riisto) ei tapahdu markkinamekanismin välityksellä, vaan pakottamalla maiden hallitusten painostuksen kautta. Tämän vuoksi on katsottu, että länsimaat ovat valikoivasti tukeneet sellaisia hallituksia ja hallitsijoita kehitysmaissa, jotka eivät vaaranna niiden taloudellisia etuja.<ref name="laakso"/>
 
Uuskolonialismi-käsitettä on käytetty myös toisin, kun sen alkuperäinen merkitys oli. William Pfaff esitti vuonna 1995[[ Foreign Affairs]]-lehdessä, että [[Eurooppa|Euroopalla]] on moraalinen velvollisuus pakottaa [[Afrikka]] "pyyteettömän uuskolonialismin alle". Pfaffin mukaan Afrikka on niin toivottomassa rappion tilassa, ettei se omin voimin kykene hallitsemaan itseään ja Eurooppa, joka saattoi Afrikan modernisoitumisen tielle tulisi valvoa, että kehitys saadaan hyvään päätökseen.<ref name="laakso"/>