Ero sivun ”Yhteisötaide” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 50:
[[Stop töhryille]] –projektin yhteydessä vuonna 2000 Ritva Harle toteutti helsinkiläisten pitkäaikaistyöttömien kanssa Halkopino -projektin, missä he rakensivat Torpparinmäkeen, Tuusulanväylän varteen 230 metriä pitkän halkopinon. Halkopinolla peitettiin melueste, joka oli joutunut jatkuvan töhrinnän kohteeksi. Harle toimi projektissa yhteistyössä rakennus-, sosiaali- ja terveysvirastojen sekä työvoimahallinnon kanssa. Lukuisissa palavereissa muokkautui poikkeusjärjestely, jonka ansiosta työttömät pääsivät mukaan projektiin. Ryhmälle saatiin myös oma sosiaalityöntekijä, joka hankki osallistujille asunnot9. Ongelmaksi halkopino projektissa muodostui se, että rakennuslupien saamiseksi Harlen piti etukäteen suunnitella projekti toteutus jo melko pitkälle, jolloin itse yhteisö tuli projektiin mukaan kesken luomisprosessin. Eli työttömät piti motivoida jo valmiiseen toimintamalliin. Yhteisötaiteellisuus ei siis täysin toteutunut.
===''Koti Taidelaboratoriona''===
Saastuneesta maaperästään tutuksi tulleen Myllypuron Alakiventien asuinalueen kodeistaan häädetyt asukkaat istuttivat yhdessä taidekoulu Maan opiskelijoiden ja taitelija Jonna Pohjolaiset kanssa tyhjien asuntojen pihamaille auringonkukkia. Projekti toteutettiin vuoden 2000 aikana. Taitelijan ensimmäinen idea oli istuttaa auringonkukkia talojen katoille, mutta kun lupaa tähän ei saatu piti idea miettiä uudestaan. Alkuperäisen idean mukaan taitelija laittoi aluksi auringonkukan siemeniä kasvamaan ja aloitti sen jälkeen asukkaiden ja taideopiskelijoiden kanssa ideoimaan miten projekti jatkuisi. Ideoimisessa käytettiin avuksi asukkaiden tuomia valokuvia ym. Lopuksi auringon kukat päätettiin istuttaa ämpäreihin, koska saastuneeseen maahan niitä ei voinut istuttaa. Teos sai näkyvyytensä ansiosta paljon huomiota.
===''Kiskot vievät''===
Kun Kuopiossa VR:n entisessä kiskohitsaamossa sijainneen konepajan toimintaa ajettiin alas ja lopetettiin kokonaan vuodenvaihteessa 2002-03. Aloitti konepajassa työskennellyt Kristiina Korpela yhdessä työntekijöiden ja tyttärensä kanssa taltioimaan konepajan ääniä, nauhoittamaan ja kuvaamaan mm. viimeisen veturin korjausta. Viimeisten työntekijöiden kanssa kerättiin talteen poisheitettäviä työkaluja, kapistuksia ja metallikappaleita. Tästä ns. metalliromusta ja äänistä rakennettiin tilateos Kuopion rautatieasemalle ensimmäiseen ANTI-tapahtumaan lokakuussa 2002. Teos ei sinänsä pyri olemaan yhteisötaideteos, mutta täyttää kyllä aika hyvin yhteisötaiteen kriteerit. Teos on osa Korpelan Hyperlinkki "konepaja.html"Kiskot vievät -projektia
==Aiheesta lisää==
| |||