Ero sivun ”Ionisoitumisenergia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Säännöllisyydet: korjaus, säätö |
||
Rivi 20:
Kun kuljetaan samassa ryhmässä ylhäältä alaspäin, ionisoitumisenergia yleensä pienenee. Ydinvaraus kasvaa tässäkin tapauksessa, mutta toisaalta elektronit sijoittuvat ulommille kuorille kauemmaksi ytimestä. Tällöin sisäkuorilla olevat elektronit pystyvät varjostamaan ulommaisia elektroneja siten, että nämä tuntevat pienemmän positiivisen ydinvarauksen. Suurempi etäisyys ja pienempi varaus pienentävät ytimen ja elektronin välistä vetovoimaa ja siten ionisoitumisenergiaa. Samoista syistä jaksosta seuraavaan siirryttäessä ionisoitumisenergia putoaa.
Säännöllisyyksiin on joitakin poikkeuksia. [[Beryllium]]in ionisoitumisenergia on 899 kJ/mol, mutta samassa jaksossa seuraavan alkuaineen [[boori]]n ionisoitumisenergia on pienempi, 800 kJ/mol. Samoin ionisoitumisenergia pienenee [[typpi|typestä]] [[happi|happeen]] siirryttäessä. Poikkeukset selittyvät [[elektronikonfiguraatio]]illa. Boorilla on konfiguraatio
Toisen elektronin irrottaminen vaatii aina enemmän energiaa kuin ensimmäinen ionisoituminen, koska positiivinen ioni vetää elektronia enemmän puoleensa kuin neutraali atomi. Ulkokuoren elektroneille n:s ionisoitumisenergia on karkeasti arvioituna ''n'' kertaa niin suuri kuin ensimmäinen ionisoitumisenergia. Elektronin poistamiseksi sisäkuorelta tarvitaan selvästi enemmän energiaa. Esimerkiksi [[magnesium]]illa on kaksi ulkoelektronia. Sen ensimmäinen ja toinen ionisoitumisenergia ovat 738 ja
Myös molekyylien ionisoitumisenergiat voivat muuttua säännöllisesti. Esimerkiksi [[halogeeni]]molekyylien ionisoitumisenergiat pienenevät molekyylin kasvaessa: F<sub>2</sub> (15,7 eV), Cl<sub>2</sub> (11,5 eV), Br<sub>2</sub> (10,5 eV), I<sub>2</sub> (9,3 eV).
| |||