'''Guillaume Farel''' ([[1489]]–[[1565]]) oli ranskalainen [[evankelista]] ja [[reformoitu_kirkko|reformoidun kirkon]] perustaja [[Neuchâtel (kantoni)|Neuchâtelin]], [[Bern (kantoni)|Bernin]] ja [[Geneve (kantoni)|Geneven]] kantoneissa [[Sveitsi]]ssä.
Hänet muistetaan useimmiten siitä, että hän taivutteli [[John Calvin]]in jäämään Geneveen [[1536]] ja palaamaan sinne [[1541]] heidän karkotuksensa jälkeen [[1538]]. Farel työskenteli yhdessä Calvinin kanssa kouluttaen lähetyssaarnaajia, jotka levittivät [[protestanttisuus|protestanttisuutta]] muihin maihin, erityisesti [[Ranska]]an.
Farel oli tulinen saarnaaja ja [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] energinen [[kriitikko]]. [[Uskonpuhdistus|Uskonpuhdistuksen]] varhaisvuosina hän oli [[Jacques Lefevre d'Etaples]]in, uskonpuhdistusta kannattavan katolisen papin oppilaana. Työskennellessään Lefevren kanssa [[Meaux]]issa Farel sai vaikutteita [[luterilaisuus|luterilaisuudesta]] ja hänestä tuli niiden innokas edistäjä. Hänen täytyi paeta Sveitsiin [[kuva|kuvien]] käyttöä jumalanpalveluksessa käsittelevien kirjoitustensa nostattamien erimielisyyksien takia.
On kiintoisaa huomata, että Calvinin ystävänä Farel oli nuoruudessaan luterilaisten ajatusten edustaja. Nykyään [[kalvinismi]] ja luterilaisuus ovat kaksi täysin erillistä kirkkokuntaa, mutta Farelin yhteys kumpaankin näyttäisi osoittavan, että niillä oli tuolloin enemmän yhteistä kuin nykyään.