Ero sivun ”Jatkotutkinto” versioiden välillä

[[Ruotsi]]n valtakunnassa, johon [[Helsingin Yliopisto|Turun akatemia]] perustettiin, maisteri oli tyypillisesti ylin filosofinen tutkinto. Tohtorin arvonimeä käytettiin lähinnä teologiassa, jossa se oli kuninkaan myöntämä, ansioituneiden [[piispojen|piispa]] ja [[rovastien|rovasti]] saama, arvonimi. Myös lääke- ja lakitieteessä käytettiin yliopiston ansioituneille maistereille väittelyn jälkeen myöntämää tohtorin tutkintoa. Filosofian tohtori oli kuitenkin mahdottomuus, sillä filosofisen tiedekunnan tarkoituksena oli toimia ylempiin opintoihin valmistavana. Vasta 1700-luvun lopulla alettiin myöntää filosofian tohtorin arvonimiä tieteellisesti ansioituneille, väitelleille maistereille. Samaan aikaan otettiin käyttöön [[dosentti]]n arvo, joka myönnettiin yliopistossa opetusta antavalle, professuuria odottavalle maisterille (''magister docendi''). [[Suomen|Suomi]] tultua osaksi [[Venäjä]]n valtakuntaa myös teologian tohtorin arvon myöntäminen siirtyi hallitsijalta yliopistolle.

 

 

Lisensiaatin tutkintonimike viittaa lisensiaatin oikeuteen (lisenssiin) väitellä suorittamatta ylimääräisiä opintoja. Aina 1950-luvun alkuun saakka lisensiaatin tutkinto oli vapaaehtoinen, mutta tällöin se asetettiin pakolliseksi, ennen väitöskirjaa suoritettavaksi välitutkinnoksi. Myöhemmin lisensiaatintutkinnon pakollisuudesta luovuttiin ja liikkeellä on vakavia epäilyjä siitä, että se tultaisiin poistamaan tutkintojärjestelmästä.