Ero sivun ”Säädös” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jkp (keskustelu | muokkaukset)
p typo
p lähinnä typoja ja pilkkuja
Rivi 1:
'''Säädös''' on julkista valtaa käyttävän elimen antama yksipuolinen velvoittava tahdonilmaisu eli määräys. Tällaisia julkisen vallan käyttäjiä ovat Euroopan unioni, valtio, kunnat tai itsehallinnolliset yhteisöt. Säädöksiä ovat esimerkiksi lait, asetukset, direktiivit ja määräykset.
 
Säädökset ovat oikeudellisesti velvoittavia, koskasillä ne on sellaisiksi vankasti hyväksytty eikä niiden velvoittavuutta aseteta demokraattisessa yhteiskunnassa kyseenalaisiksi. Säädösten rinnalla on yleinen oikeuskäsitys eli kansan oikeustaju, joka voi olla moraalisesti velvoittava.
 
Säädöksille on ominaista arvojärjestys eli hierarkia. Ristiriitatapauksissa ylemmänasteinen säädös syrjäyttää alemmanasteisen. Lisäksi alemmanasteinen säädös voidaan antaa vain ylemmänasteisessa säädöksessä olevan valtuutussäännön nojalla.
Rivi 30:
==Euroopan yhteisön oikeus==
 
Euroopan yhteisön (EY) oikeus tarkoittaa Euroopan unionin I pilaria (pilareista tarkemmin myöhemmin). Euroopan yhteisö perustettiin Roomassa vuonna 1957. Tämän kansainvälisen järjestön nimenä oli aluksi Euroopan talousyhteisö, mutta nimeksi tuli Euroopan yhteisö vuonna 1993, kun [[Euroopan unioni]] perustettiin. Suomea tämä yhteisöoikeus velvoittaa Suomen 1994 solmiman liittymissopimuksen perusteella.
 
Euroopan yhteisön yhteisöoikeudellisista säädöksistä ensisijaisessa asemassa ovat jäsenvaltioiden keskenään tekemät yhteisön perustamissopimukset muutoksineen ja lisäyksineen. Tästä kokonaisuudesta käytetään nimitystä perussopimukset. Näitä sopimuksia voidaan muuttaa vain hallitusten välisessä konferensissakonferenssissa (HVK) ja muutokset pitää hyväksyä jokaisessa jäsenvaltiossa.
 
Perussopimuksia ovat alkuperäiset perussopimukset:
Rivi 64:
Suositukset ja lausunnot ohjaavat sääntöjen tulkintaa. Ne eivät ole sitovia, mutta niillä voi jossakin yksittäistapauksessa olla huomattavakin merkitys.
 
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisut ovat luoneet oikeusohjeita ja -käytäntöjä. Näistä tärkein on yhteisöoikeuden ensisijaisuus- eli etusijaperiaate. Tämän periaatteen mukaan Suomen tuomarien ja virkamiesten on sovellettava ensisijaisesti yhteisön oikeussääntöjä, jos yhteisöoikeudellinen ja kansallinen säädös ovat keskenään ristiriitaisia. Käytännössä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltion välillä pyritään pakon sijasta yhteistyöhön, jotta niiden suhde olisi toimiva.
 
Oma ryhmänsä säädöksiä ovat pehmeät oikeuslähteet (soft law). Tämän ryhmän sitovuutta, velvoittavuutta ja vaikutusta on arvioitava tapauskohtaisesti. Ryhmään kuuluvat:
Rivi 89:
* yleissopimukset
 
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus ja Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnat siitä ovat Suomea sitovia, koskasillä ne on lailla saatettu osaksi Suomen lainsäädäntöä. Kaikki eivät kuitenkaan pidä tätä sopimusta eurooppaoikeuteen sisältyvänä.
 
==Euroopan unionin pilarit==
Rivi 105:
Pilareissa II ja III on kysymys hallitusten välisestä yhteistyöstä:
 
:Yleissopimukset ovat verrattavissa kansainvälisiin sopimuksiin. Ne ovat velvoittavia vasta, kun ne on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
 
:Puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita, mutta valtio saa itse päättää miten toteuttaa puitepäätöksessä ilmenevät tavoitteet.
Rivi 115:
==Kansallinen lainsäädäntö==
 
Perustuslaki on valtion rakenteen perusteita koskeva [[valtiosääntö]]asiakirja. Sitä voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain normaalista lainsäädäntömenettelystä poikkeavalla menettelyllä. Tämä perustuslain säätämisjärjestys tarkoittaa, että se on jätettävä lepäämään eduskuntavaalien yli. Uuden eduskunnan on hyväksyttävä se asiasisällöltään muuttamattomana. Se hyväksytään, jos kaksi kolmasosaa annetuista äänistä kannattaa sitä. Asia voidaan myös julistaa kiireelliseksi, jos viisi kuudesosaa annetuista äänistä kannattaa ehdotusta. Tällöin asiaa ei jätetä lepäämään yli vaalien, vaan se voidaan hyväksyä kahden kolmasosan kannatuksella.
 
Suomessa on vain yksi perustuslaki, mutta asiallisesti siihen verrattavia ovat molemmat Ahvenanmaan maakunnan perussäädökset. Näitä säädöksiä, Ahvenanmaan itsehallintolakia ja Ahvenanmaan maanhankintalakia voidaan muuttaa vain perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Rivi 152:
* Kari Joutsamo et al.: Eurooppaoikeus, 2000 ISBN 952-14-0181-8.
* Antero Jyränki: Valta ja vapaus. Valtiosääntöoikeuden yleisiä kysymyksiä, 2003 ISBN 952-14-0659-3.
* Raimo siltalaSiltala: Johdatus oikeusteoriaan, 2001 ISBN 951-45-9464-9.
* Pekka Timonen (toimittanut): Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään 1, 1999 ISBN 952-14-0000-5.