Ero sivun ”Émile Jaques-Dalcroze” versioiden välillä

'''Emile Jaques-Dalcroze''' (1865–1950) oli [[sveitsi]]läinen [[musiikki]]pedagogi, [[säveltäjä]] ja rytmiikkaopetuksen[[rytmiikka]]opetuksen uranuurtaja, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet varsinkin 1900-luvun musiikin- ja liikunnanopetukseen sekä myös [[tanssi]]in ja [[näytteleminen|näyttelijäntaiteeseen]]. Hän on kehittänyt oman liikuntarytmiikan opetusmetodin, [[eurytmiikka|eurytmiikan]].

Jaques-Dalcroze opiskeli sävellystä [[Anton Bruckner]]in johdolla [[Wien]]issä ja [[Léo Delibes]]in ja [[Gabriel Fauré]]n johdolla Pariisissa[[Pariisi]]ssa. Vuonna 1892 hän alkoi opettaa harmoniaa[[harmonia]]a [[Geneve]]n konservatoriossa[[konservatorio]]ssa, mutta huomasi pian, ettei tuolloinen teoriaan ja instrumentin käsittelyyn perustuva opetustapa ollut kovin tuloksellinen. Dalcroze päätteli, että musiikkia pitäisi opiskella fyysisen suorituksen kautta. Hän oivalsi, että musiikin rytmi vetoaa ihmisen lihaksistoon ja hermostoon[[hermosto]]on ja alkoi sommitella yksinkertaisia kävelyyn perustuvia rytmiharjoituksia. Konservatoriossa uutta metodia vastuttettiin ja Dalcroze joutui eroamaan 1904, mutta perusti heti oman koulun Geneveen.

[[Vapaa tanssi]] otti samoihin aikoihin ensiaskeleitaan ja mm. [[Isadora Duncan]] esiintyi Euroopassa. Duncanin tanssin arvellaan vaikuttaneen Dalcrozen metodiin, joka alkoi kiinnostaa musiikin- ja liikunnaopettajien lisäksi myös [[tanssi]]- ja teatteriväkeä[[teatteri]]väkeä – sekä yleensä kasvattajia. Syntyi kiistoja siitä, onko kyseessä musiikin, tanssin vai voimistelun[[voimistelu]]n opetus. Dalcroze itse totesi eurytmianeurytmiikan eroavan perusteiltaan tanssista siinä, että se ei tulkiste musiikkia, vaan sen rakennetta. Hänen mielsetäänmielestään sen opit sopivat niin tanssijoille, muusikoille kuin näyttelijöillekin.

:1. [[Rytmi]] on liikettä.

:4. Musiikin tajuaminen on [[fyysinen|fyysisen]] kokemuksen tulos.

:7. Liikunnan tilatekijän kehittäminen tuottaa [[plastinen|plastisen]] rytmin ymmärrystä.

Dalcrozen opetus herätti aikanaan suurta kiinnostusta ja 1900–1912 hän opetti, luennoi ja demonstroi oppiaan eri puolilla Eurooppaa. Dohrnin tehtailija-veljekset rakennuttivat Dresdenin[[Dresden]]in lähelle Hellerauhun[[Hellerau]]hun hänelle koulun. Mm. [[Sergei Djagilev]] ja [[Vaslav Nijinski]] vierailivat siellä tutustuttuaan hänen opetukseensa aiemmin jo Pietarissa[[Pietari]]ssa. Helleraun koulun oppilas Miriam Ramberg (myöhemmin [[Marie Rambert]]) tulikin auttamaan Nijinskiä ''Kevätuhri''-baletin harjoittamisessa ja erityisesti [[Igor Stravinski]]n musiikin hankalassa rytmissä. Rambertista tuli myöhemmin englantilaisen baletin uranuurtaja. [[Adolphe Appia]] oli Dalcrozen läheinen ystävä ja työtoveri vuodesta 1906 aina kuolemaansa 1928 saakka – ja toimi jopa kymmenisen vuotta Helleraussa opettajana. Myös [[Vsevolod Meyerhold]]ia kiinnostivat Dalcrozen ideat ja hän onkin todennut, että vasta Dalcrozen rytmiteoriat ja Duncanin tanssi saivat näyttelijät ajattelemaan eleen ja liikkeen merkitystä näyttämöllä. Säveltäjä-musiikkipedagogi [[Carl Orff]] on myös selvästi ottanut opetusmetodiinsa (''Orff Schulwerk'') vaikutteita Dalcrozelta.

Ensimmäisiin suomalaisiin tanssijoihin kuuluva [[Maggie Gripenberg]] opiskeli Helleraussa. Tärkeimmät aineet olivat rytmillinen voimistelu, ''solfége'' (solfaus), [[improvisaatio|improvisointi]] ja ruumiinharjoitukset. Gripenberg itse toteaa saaneensa opinnoistaan työlleen pohjan, jolta itse rakentaa eteenpäin.

Dalcrozen ansio lienee ollutkin hänen kykynsä mullistaa ihmisten ajatuksia sitomatta niitä mihinkään pedanttiin[[pedantti]]in järjestelmään. Hänen ajatuksensa vaikuttavatkin edelleen musiikinopetuksessa, musiikkiterapiassa[[musiikkiterapia]]ssa, liikunnanopetuksessa ja yleisesti musiikillisessa ajattelussa, vaikkei häntä niiden ensimmäiseksi kirjaajaksi aina tiedetäkään.