Ero sivun ”Jäämerentie” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kielen- ja muuta huoltoa, Typos fixed: Brittein saar → Britteinsaar, AWB |
|||
Rivi 8:
miltei umpeen, koska sotatarvikkeiden kuljetukset sitoivat harvat avoimet tuontiväylät.
Kun varsinkin raaka[[puuvilla]]a oli vaikea saada Suomeen ryhtyivät puuvillatehtaitten johtajat
tutkimaan kuljetusmahdollisuutta [[Jäämeri|Jäämeren]] kautta ja antoivat marraskuussa 1915 kuljetuksen järjestämisen Lapin olojen tuntijan, puutavaraliikkeen johtajan Lennart Halleenin tehtäväksi. Halleen raivautti tieuran Ivalosta pohjoiseen soitten ja metsien halki Paatsjokilaaksoa pitkin Norjan [[Kirkkoniemi|Kirkkoniemeen]]. Norjankin puoleisen tieosan metsänavaus ja tienteko tapahtuivat niin ripeästi etteivät Norjan paikalliset viranomaiset ehtineet edes hidastaa tientekoa. Kauttakulku voitiin siten sopia Norjan kanssa "ennen tehtyä tietä" käyttäen kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Tälle 520 km:n pituiselle etappitielle rakennettiin tarvittavat miehistökämpät ja hevostallit.
Tämä vaikeissa olosuhteissa suoritettu "pumpulitalven" kuljetus oli sen ajan mittapuun mukaan
huomattava saavutus. Se aloitettiin Kirkkoniemestä 17.tammikuuta 1916 ja päättyi Rovaniemellä 27.huhtikuuta 1916. Hevosia oli ollut ajossa noin 800, poroja noin 1.000 ja miehistöä noin
Rivi 23:
Kun suomalaiset ryhtyivät valmistelemaan ensimmäisen Petsamon retkikunnan lähettämistä 1918
Petsamoon, kiinnitettiin myös huomiota Petsamon kulkuyhteyksiin. Kuljetusmahdollisuudet Suomen puolelta Petsamoon olivat tuolloin hyvin alkeelliset. Suomen puolella oli Rovaniemeltä Ivaloon (Kyröön) valmiina maantie, jolle kesän aikana saattoi järjestää kuljetuksen korkeintaan 2 tonnin autoille ja talvella hevosajoneuvoilla. Majoitusmahdollisuudet tällä 302 km:n matkalla olivat vähäiset.Ilman erikoistoimenpiteitä saattoi Rovaniemeltä lähettää matkalle Petsamoa kohti vain noin 50 henkeä päivässä. Vain Sodankylään ja Ivaloon voitiin majoittaa enemmän miehiä kerrallaan.
Ivalosta Petsamoon oli olemassa edellä mainittu keskeneräiseksi jäänyt maantie. Suomen puolella
oli muutamin kohdin valmiina leveää tietä, mutta välillä oli kokonaan raivaamattomia taipaleita.
| |||