Ero sivun ”Maamme kirja” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Asiatyylisiä muutoksia.
Rivi 1:
[[Kuva:Maamme_kirja.jpg|thumb|180px|''Maamme-kirja: lukukirja alimmaisille oppilaitoksille Suomessa'', toinen painos 1876.]]
 
'''Maamme kirja''' ({{k-sv|Boken om vårt land}}) on [[Zacharias Topelius|Zacharias Topeliuksen]] kirjoittama vuonna [[1875]] ilmestynyt kirja, jossa hän kuvailee [[Suomi|Suomea]], sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Alempien luokkien lukukirjaksi laadittua teosta luettiin kouluissa vuosikymmeniä. Se ohjasi useita sukupolvia tuntemaan, mitä on olla suomalainen. Kirjaa myytiin vuoteen 1907 mennessä 240 000 kappaletta, mikä teki siitä kustannusliike Edlundin kultasammonmyyntimenestyksen.
 
Koulujen oppikirjalle tuli tarvetta, kun Suomi alkoi kasvaa kohti yhtenäisempää taloudellista, liikenteellistä ja poliittista kokonaisuutta. [[Saimaan kanava]] ([[1856]]) ja rautateitä ([[1862]] alkaen) rakennettiin, lehdistöstä tuli merkittävä vaikuttaja, valtiopäivät alkoivat kokoontua ja koululaitos laajeni. Topelius kannatti itsenäistä, mutta kaksikielistä Suomea, ja hän antaa sen näkyä kirjassaan: "Nytpä ymmärrän sen. Tämä maa on minun isänmaani. Joko minä suomen kielellä kutsun sen Suomenmaaksi, tahi ruotsiksi nimitän sen Finland, on se kuitenkin aina sama maa."<ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja:_7._Maasta_ja_kansasta Maamme kirja: 7]</ref>
 
Koululaitoksen roolista tuli tärkeä, sillä sen piti lisätä kansalaisten isänmaatietoisuutta ja tuottaa maalle työvoimaa. Topeliuksen isänmaakäsitys painottui näiden tavoitteiden mukaisesti työhön. Hänen mukaansa Suomi oli köyhä ja karu eikä tarjonnut helppoa elämää. Isänmaa oli kuin ankara työnantaja, joka "potki" laiskuuteen taipuvaisia kansalaisiaan ja sai näistä parhaat puolet näkyviin. Topelius sitoi kansalaisten työvoiman isänmaan palvelukseen. Tähän ohjasi 1870-luvun Suomen voimakas taloudellisen kasvun tavoittelu. Kansainvälinen nousukausi ei ollut vielä ehtinyt saada mukaansa jälkijunaista Suomea, jota rasitti [[Suuret nälkävuodet|suurten nälkävuosien]] perintö.
 
Topeliuksen Suomi-kuvaa on jo vanhastaan pidetty ihanteellisena. Sitä elähdyttää isänmaallisuus ja uskonnollinen henki.<ref>Tietosanakirja, osa 5, 1913</ref> Topelius nimittäin kuvasi Maamme kirjassa, että suomalaiset olivat taipuvaisia pankollamakailuunlaiskotteluun. Suomalainen hevonen osoittautui työjuhtana isäntäänsä paremmaksi. Topelius kuvasikin juuri [[suomenhevonen|suomenhevosen]] kansan esikuvaksi.<ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja:_54._Suomen_hevosesta Maamme kirja: 54]</ref>{{Lähde tarkemmin|Missä Topelius sanoo, että "Suomenhevonen on kuin Suomen kansa" - pelkkä kestävyyden ja itsepäisyyden vertaaminen vielä esikuvan kuvaamista näytä täyttävän}}
 
Topeliuksen Suomi-kuva määrittää edelleen tänä päivänä [[suomalaisuus|suomalaisuutta]]. Poliitikkojen retoriikassa vedotaan usein siihen, että vaikeat ajat saavat suomalaisten parhaat puolet esiin. Käsitys tuli hallitsevaksi esimerkiksi [[1990-luku|1990-luvulla]], kun piti voittaa laman vastukset.
 
Topeliuksen Maamme kirja on inspiroinut nimellään ja käsittelytavallaan myös muita suomalaisia kirjailijoita. [[Jörn Donner]] julkaisi vuonna [[1967]] teoksen ''Uusi maammekirja: Lukukirja aikuisille suomalaisille'', ja vuonna [[1992]] teoksen ''Uusin Maammekirja''. [[Erkki Pulliainen]] julkaisi vuonna [[1982]] teoksen ''Uudempi Maammekirja''.
vuonna [[1967]] teoksen ''Uusi maammekirja: Lukukirja aikuisille suomalaisille'', ja vuonna [[1992]] teoksen ''Uusin Maammekirja''. [[Erkki Pulliainen]] julkaisi vuonna [[1982]] teoksen ''Uudempi Maammekirja''.
 
==Katso myös==