Ero sivun ”Lentolaivue 28” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Commons |
→Toiminta jatko- ja Lapin sodassa: Fix ( -42 tuotu kone-erä hankittiin Vichyn Ranskasta) |
||
Rivi 8:
== Toiminta jatko- ja Lapin sodassa ==
Välirauhan aikana laivue siirtyi [[Naarajärvi|Naarajärvelle]], jossa se oli ryhmittyneenä [[Jatkosota|jatkosodan]] alkaessa 25. kesäkuuta 1941, komentajanaan kapteeni Sven-Erik Sirén<ref>Keskinen; Stenman 2001 s. 30</ref>. 4. heinäkuuta 1941 laivue siirtyi [[Joroinen|Joroisiin]], lähemmäs tulevaa sotatoimialuetta, päätehtävänään [[Karjalan armeija]]n etenemisen suojaus. Kenttäarmeijan etenemisen myötä laivue siirtyi 18. elokuuta Karkunrantaan ja edelleen 19. lokakuuta [[Viitana]]an, josta muodostui laivueen tukikohta lähes vuoden ajaksi<ref>Keskinen; Stenman 2001 s. 56</ref>. Laivue käytti lisäksi työkenttänään [[Petroskoi|Äänislinnan]] lentokenttää. Laivueen 2. lentue lakkautettiin väliaikaisesti kalustomenetyksien takia 26. heinäkuuta 1942 alkaen. 3. elokuuta 1942 laivue siirtyi [[Hirvas (Karjalan tasavalta)|Hirvakseen]]. Laivueen komentaja vaihtui 24. elokuuta 1942, kun komentajaksi määrättiin majuri [[Auvo Maunula]]<ref>Keskinen; Stenman 2001 s. 80</ref>. 2. lentue jatkoi toimintaansa lokakuussa 1942,
Laivue toimi edelleen Hirvakseen tukeutuen, kunnes se [[Kannaksen suurhyökkäys 1944| Kannaksen suurhyökkäyksen]] alettua vetäytyi rintaman siirtymisen takia 17. kesäkuuta alkaen Värtsilään. 10. heinäkuuta laivueen 2. ja 3. lentueesta muodostettiin majuri Soveliuksen komentama Osasto Sovelius, joka alistettiin Lentorykmentti 3:lle. Osaston tukikohdaksi tuli Lappeenranta, kalustona oli kymmenen Morane-konetta. 1. heinäkuuta laivue vastaanotti ensimmäisen [[Messerschmitt Bf 109|Messerschmitt Bf 109]] -hävittäjän<ref>Keskinen; Stenman; Niska 1976 s. 106</ref>. MT-koneita saatiin heinäkuun aikana lisää 2. ja 3. lentueen kalustoksi, jolloin lentueiden Morane-kalusto luovutettiin 1. lentueelle. Hävittäjälentolaivue 28 saavutti 9. elokuuta 1944 viimeisen ilmavoittonsa, joka jäi myös viimeiseksi todistetuksi Suomen ilmavoimien jatkosodassa saavuttamaksi ilmavoitoksi<ref>Keskinen; Stenman 2001 s. 105</ref>. Laivue saavutti jatkosodassa 121 ilmavoittoa, menettäen sotatoimissa 24 Morane-konetta sekä 17 lentävään henkilökuntaan kuuluvaa kaatuneena.
|