Ero sivun ”Suomi-kuva” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
ML (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Varhaisimmat Suomi-kuvat ovat peräisin keskiajalta, jolloin bremeniläinen kaniikki Adam ja tanskalainen oppinut [[Saxo Grammaticus]] kirjoittivat maasta. He kuvasivat Suomen outojen ja voimallisten olioiden, amatsonien, koiranpäiden, kyklooppien ja hihnajalkaisten, maaksi. Varhaiset Suomea koskevat kuvaukset olivat merimiehille ja muille matkalaisille suunnattuja varoituksia, joissa kehotettiin karttamaan puheena olevia seutuja. Erityisesti korostettiin suomalaisten pelottavia loitsutaitoja. Saxo Grammaticus esimerkiksi kertoi suomalaisten loihtineen epämieluisten tunkeilijoiden eteen vuoria ja vesiputouksia niin, että näiden matkanteko vaikeutui.
[[Ruotsi]]n suurvaltakaudella, 1600-luvulla, historioitsijat alkoivat kuvata Suomea inventoidakseen laajan valtakunnan eri osia ja omistuksia ja korostaakseen sen suuruutta. Tehtävässä hyödynnettiin niin kutsuttua [[goottilainen historiankirjoitus|goottilaista historiankirjoitusta]], jossa kansan sukujuuret johdettiin [[Raamattu|Raamatun]] kantaisistä. Historioitsija [[Johannes Messenius]] kuvasi suomalaisten periytyvän [[Nooa]]n pojasta Thuiskonista, joka sai vedenpaisumuksen jälkeen vallan käsiinsä. Samaa goottilaista perinnettä jatkettiin myös paikalliskuvauksissa. Tunnetuin näistä on [[Daniel Juslenius|Daniel Jusleniuksen]] kirjoittama ''Suomalaisten puolustus'' ''Vindiciae Fennorum'', [[1703]]). Juslenius asetti teoksessaan vastakkain kaksi Suomi-kuvaa: suomalaisten ja ulkomaalaisten. Juslenius torjui jälkimmäisten
Suurvalta-aseman murenemisen ja [[valistus|valistusaatteiden]] myötä Suomi-kuvaa alettiin rakentaa kriittisemmälle pohjalle. [[Suomen historia]]n isänä pidetty [[Henrik Gabriel Porthan|H. G. Porthan]] tarkasteli kirjoitettuja lähteitä ja pyrki korjaamaan niissä havaitsemiaan virheitä. Lähteitä oli kuitenkin tarjolla vähän Porthanin epäluotettavaksi tuomitsemaa goottilaista perintöä lukuun ottamatta. Suomi oli periferiaa eikä sillä ollut [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] kansojen tavoin suurta menneisyyttä. Syntynyt Suomi-kuva jäikin karuksi. Porthanin mukaan Suomi ei ollut vielä kelvollinen elinalustaksi. Hän ehdotti muun muassa kansan sivistystason kohottamista ja erilaisia fyysisiä maanparannustöitä, kuten järvien laskua. Porthanille Suomen tuhatjärvisyys oli kirous, sillä se toi tulvia talonpoikien pelloille.
| |||