Ero sivun ”Uusi kirkkoraamattu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vähennetty kriittisten näkemysten esittelyä. Niiden esittäjät ovat erittäin pieni vähemmistö, ja liiallinen painotus rikkoo NPOV-sääntöä
maamme => Suomen tai tarpeettomana poistettu, muuta kielenhuoltoa
Rivi 11:
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokoukselle jätettiin 1968 aloite uuden virallisen raamatunsuomennoksen valmistamiseksi. Aloitteen perusteluissa todettiin, että vuosina 1933 ja 1938 käyttöön otettu Raamattu oli suomen kielen ja raamatuntutkimuksen näkökulmasta vanhentunut ja että varsinkin nuoriso tunsi sen sanamuodot vanhahtaviksi ja vieraannuttaviksi.
Aloitteen johdosta kirkolliskokous asetti kymmenjäsenisen raamatunkäännöskomitean. Komitean ensimmäinen kokoonpano käsitti Vanhan testamentin ja seemiläisen filologian edustajina professorit Jussi Aron ja Ilmari Soisalon-Soinisen sekä piispa Aarre Lauhan, Uuden testamentin ja kreikkalaisen filologian edustajina professori Aimo T. Nikolaisen, apul.prof. Esko Haavan, professori Heikki Koskenniemen sekä vt. prof. Jukka Thurénin, kirkon opin edustajana apul.prof. Kalevi Toiviaisen sekä suomen kielen ja tyylin edustajina professori Osmo Ikolan ja kirjailija Lassi Nummen. Koko käännöstyön ajan puheenjohtajana työskenteli piispa Nikolainen. Kohta työnsä alkuvaiheessa komitea pyysi maammeSuomen ei-luterilaisia kirkkoja ja yhteisöjä nimeämään edustajansa. Tämän johdosta [[Suomen ortodoksinen kirkko]] ja [[Suomen vapaan kristillisyyden neuvosto|Suomen vapaan kristillisyyden neuvosto]] valitsivat komiteaan kumpikin yhden jäsenen. [[Katolinen kirkko Suomessa|Katolinen kirkko]] työskenteli mukana vuonna 1977 asetetussa palauteryhmässä.
 
Uusi kirkkoraamattu hyväksyttiin viralliseen käyttöön tammikuussa 1992.