Toisin kuin kiinalaisessa ''hoko'' keihästyypissä jossa keihäänvarsi liitettiin keihäänkärjen putkimaiseen kantaosaan, yariYari keihäässä keihäänkärki taottiin tangonpäähän joka työnnettiin keihään varressa olevaan reikään ja kiristettiin puutapeilla (''mekugi''). JapanilaisetTämä saivatpoikkeaa tälläselvästi kehitysmallillakiinalaisen kevennettyä(''hoko'') keihäänkärjen kiinnityksestä jossa keihäänvarsi liitettiin keihäänkärjen putkimaiseen kantaosaan. Japanilaisten kehitysmallilla keihästä saatin keveämpi ja tasapainoisempi ilman että lujuudesta tarvitsi tinkiä. jaTämä muutos sitenparansi parannettuamyös keihään käsiteltävyyttä.
Yari päätyyppi oli suorateräinen ''sugu yari'' jotajoka kutsuttiinjaoteltiin pituuden mukaan alaluokkiin. Yli 25 cm pituiset suorat keihäänkärjet olivat ''su-yari'' nimisiä ja lyhyemmät 25-10 cm teräpituudet yari nimisiä. <ref> Bu Samurain ammatti, Hashi 20/1998, 1998, sivu 54 </ref>
Yari terän poikkileikkaus saattoi olla nelisivuinen suunnikas (''ryo shinogi yari'') tai kolmisivuinen (''sankoku yari'')
Japanilaisen keihään varsi on kovapuinen ja nimeltään (''nakae''). Varren pituus voi vaihdella mutta on yleensä 2,5-3 metriä, tosin jopa 5 metrin pituisia varsia on käytetty. Varsi on yleensä varustettu metallisilla renkailla tai muilla heloilla (''sujigane'') ja varren päässäalapäässä on yleensä valurautainen päätyheloitus. Tätä on voitu käyttää pistoihin vastustajan hermopisteisiin (''[[atemi]]'') tai muihin arkoihin [[kyusho]]-pisteisiin. Keihäät voidaanvoitiin myskinmyöskin varustaa kädensuojalla (''[[tsuba]]'') tai väistintagolla (''hadome'').
Jalkaväkiosastojen (''[[ashigaru]]t'') keihäiden pituus saattoi nousta 4,8-5,6 metriin.Vaikka muttahevosen selästä olisi pitällä yarilla ollut hyvä ulottuvuus, käytännössä ratsuväen keihään käytännöllinen enimmäispituus olisaattoi olla noin 4 metriä ja paino 8-10 kilogrammaa.
