Ero sivun ”Muilutus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
Tunnetut kommunistit etsittiin, vietiin mustaan umpikoppiseen autoon, yleensä [[Ford]]iin, jota kutsuttiin "lissuksi" tai "muilutuspakuksi", ja kyyditettiin. Matkalla muiluttajat monesti lauloivat isänmaallisia lauluja, kuten eteläpohjalaisten suojeluskuntalaisten kunniamarssia "Vilppulan urhojen muistolle" ja uhkailivat muilutettavaa. Monia tapauksia oli, joissa muilutettava vietiin "ikitielle" eli itärajalle ja katsottiin, että muilutettava todella ylitti rajan. Yleensä muilutettava kyyditettiin toiseen maakuntaan. Vaikka muilutettavien laittomat rajanylitystapaukset kiristivät maiden välejä, ei liikkeen tarkoituksena ollut suunnatta iskuja Neuvostoliittoa vastaan.<ref name="JN"/>
 
Ensimmäinen julkisuuteen noussut muilutus oli kommunistisen [[kansanedustaja]]n [[Asser Salo]]n kyyditys [[4. kesäkuuta]], sittemmin [[vappu|vapusta]] syyskuuhun tehtiin kokonaisuudessaan 254 muilutusta tai sen yritystä.<ref name="JN"/> Ensimmäiset kolme kyyditystä tehtiin toukokuussa. Kesäkuussa oli 137 kyyditystä tai sen yritystä, heinäkuussa 51, elokuussa 37 ja syyskuussa viimeiset 26. <ref name="VK"> http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm#137_kyydityst%E4_kes%E4kuussa_1930 </ref> Kyydityksistä 76 tehtiin [[Vaasan lääni]]n alueella, jossa muilutukset eivät yleensä olleet väkivaltaisia. Esimerkiksi pohjalaiskyydityksissä "paketti" eli muilutettava saatettiin viedä Pohjanmaalle, jossa häneltä otettiin vastaava vala kuin Saloltakin. Pohjalaiset sanoivatkin muilutuksia "talonpoikaishuumoriksi" tai "talonpoikaiseksi leikinlaskuksi", vaikka tosi asiassa muilutukset olivat täysin organisoitua toimintaa, muutamia tapauksia lukuun ottamatta. Sen sijaan erityisesti [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomessa]] muilutukset olivat vakavia ja tällä alueella muilutukset saivat jo tuolloin huonon maineensa. Sisällissodan aikana Varsinais-Suomessa jännitteet olivat syvät ja ne purkautuivat lapualaisvuosina uudelleen. Eräissä varsinaissuomalaisissa kyydityksiä pahoinpideltiin muilutettavaa oikein kunnolla. Monissa muissakin maakunnissa muilutettavan kohtelu oli erittäin rajua. Lisäksi [[kieltolaki|kieltolain]] aikana käytettävä pirtu monesti pahensi tilannetta. Muilutuksissa kaiken kaikkiaan kolme henkilöä sai surmansa. [[Forssa]]lainen työmies Yrjö Holm teki vastarintaa aseen kanssa ja kunnallismies Onni Happonen [[Heinävesi|Heinävedeltä]] teki ilman asetta, mutta molemmat ammuttiin. Surmansa sai [[19. heinäkuuta]] myös suutari Erik Petter Mättö, mutta tapaus oli humalaisen Pentti Kosolan tekemä tappo. Vihtori Kosola ei ollut tietoinen poikansa suunnitelmista. Pentti Kosolan iskujoukon oli tarkoitus kyyditä Mättö rajan yli. Rajaa lähestyessä Mättö kuitenkin otti tupakkaa povitaskustaan tarjotakseen kyydittäjilleen, mutta Kosola luuli tämän vetävän asetta ja ampui hätäisesti tämän. Kommunistit organisoivat myös omia taistelupiirejään. Vastaavasti kommunistit surmasivat konstaapelit Ivar Kokkosen ja Arvo Sorvarin, jonka Armas valve kaappasi ja surmasi samnasamana päivänä kuin Pentti Kosola Mätön.<ref> Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930, s. 224, 226, 243, 1985, Otava </ref> Terrori oli siis molemminpuolista.<ref name="JN"/>
 
Aina ei muilutettu vain kommunisteja, vaan myös sosiaalidemokraatteja, joita ei kuitenkaan koskaan viety itärajalle. Muilutukset saivat sittemmin eräänlaisen joukkoilmiön. Kosolasta eli Lapuan liikkeen pääesikunnasta ei annettu kaikkia muilutuskäskyjä, mutta yleensä päämaja oli tietoinen muilutuksista tai siltä oli kysytty lupaan niihin. Eri paikkakunnilla ja maakunnissa paikalliset Lapuan liikettä kannattaneet henkilöt saattoivat kyyditä kenet tahansa paikallisen kommunistin tai vasemmistolaiseksi mielletyn henkilön. Muilutus tehtiin siis Lapuan liikkeen nimissä. Rannikolla muilutettavia saatettiin viedä myös saariston yksittäisille saarille.<ref name="JN"/>