Ero sivun ”Moderni tanssi” versioiden välillä

'''Moderni tanssi''' on [[tanssitaide|taidetanssi]]n muoto, joka alkoi kehittyä 1900-luvun alkupuoliskolla vastalauseena [[baletti|klassisen baletin]] [[estetiikka|esteettisille]] ihanteille ja muotokielelle. Sen ensimmäisiä kuuluisia edustajia oli [[Isadora Duncan]] (1878–1927), amerikkalainen itseoppinut tanssija, joka ei kuitenkaan pystynyt siirtämään perintöään eteenpäin oppilailleen. Hänen aikanaan yleisöjen shokeeraamiseen riitti tanssiminen paljain jaloin, mutta monet Duncanin ajatukset tanssin vapauttamisesta kahlitsevista säännöistä ja siitä, kuinka tanssi-ilmaisun pitää käyttää koko kehoa instrumenttinaan, muodostuivat lopulta [[moderni]]n tanssin tärkeiksi perusperiaatteiksi. Isadora ei koskaan saanut taiteelleen ymmärrystä kotimaassaan, mutta hänen esiintymisillään Euroopassa oli suuri vaikutus uudenlaisen tanssiajattelun kehitykselle. 1910-1930-luvuilla oli keskieurooppalaisen voimistelun ja tanssin piirissä syntynyt uusia aatteita. Liikuntakasvatuksella nähtiin olevan tärkeä merkitys ihmisen fyysiselle, mentaaliselle ja emotionaaliselle kehitykselle. Varsinkin naisia ajatellen kehitettiin uudenlaista rytmistä kokonaisliikuntaa, jossa korostettiin luonnollista, terveellistä liikettä ja tietoisuutta kehon omasta rytmistä suhteessa musiikin rytmiin. Tämä ajattelu yhdistyi pyrkimykseen löytää tanssiin uutta, baletista poikkeavaa estetiikkaa ja sisältöä. Euroopassa tärkeitä uranuurtajia olivat unkarilaissyntyinen tanssiteoreetikko ja opettaja [[Rudolph von Laban]] ja hänen saksalaiset oppilaansa [[Mary Wigman]], [[Harald Kreutzberg]], [[Gret Palucca]], [[Valeska Gert]], [[Trudi Schoop]] (joka myöhemmin keskittyi tanssiterapiaan), [[Dore Hoyer]] ja [[Kurt Jooss]] (Labanin oppilas, Essenin ''Folkwang''-koulun johtaja, tanssiteatterin kehittäjä).