Ero sivun ”Moderni tanssi” versioiden välillä

'''Moderni tanssi''' on [[tanssitaide|taidetanssi]]n muoto, joka alkoi kehittyä 1900-luvun alkupuoliskolla vastalauseena [[klassinen baletti|klassisen baletin]] [[estetiikka|esteettisille]] ihanteille ja muotokielelle. Sen ensimmäisiä kuuluisia edustajia oli [[Isadora Duncan]] (1878–1927), amerikkalainen itseoppinut tanssija, joka ei kuitenkaan pystynyt siirtämään perintöään eteenpäin oppilailleen. Hänen aikanaan yleisöjen shokeeraamiseen riitti tanssiminen paljain jaloin, mutta monet Duncanin ajatukset tanssin vapauttamisesta kahlitsevista säännöistä ja siitä, kuinka tanssi-ilmaisun pitää käyttää koko kehoa instrumenttinaan, muodostuivat lopulta modernin[[moderni]]n tanssin tärkeiksi perusperiaatteiksi. Euroopassa tärkeitä uranuurtajia olivat unkarilaissyntyinen tanssiteoreetikko ja opettaja [[Rudolph von Laban]] ja hänen saksalaiset oppilaansa [[Mary Wigman]] ja [[Kurt Jooss]].

[[Toinen maailmansota]] katkaisi alkaneen kehityksen Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa kehitys jatkui. Siellä syntyivät tanssia uudistaneiden [[koreografia|koreografien]] luomat modernin tanssin tekniikat kuten Martha Grahamin, José Limonin ja Merce Cunninghamin. Moderni tanssi loi uutta estetiikkaa joka hylkäsi klassisen baletin keveyden ja pinnalliset, usein satuihin perustuvat, aihepiirit. Tanssiliikkeen haluttiin kumpuavan sisältäpäin ja hakevan muotonsa ja sanottavansa tanssijan tunteista itsenäisenä taidemuotona, joka ei ole alisteista musiikille, kuvataiteelle tai kirjallisuudelle. Modernin tanssin ideat kytkeytyvät vahvasti muiden taiteiden modernistisiin ajatuksiin.

Modernin tanssin lähtöajatus on perinteen hylkääminen ja uudistaminen. Niinpä uudet tanssisukupolvet haluavat sanoutua irti edeltäjiensä ja opettajiensa taiteesta ja luoda oman tyylinsä ja tanssifilosofiansa. Nykyään suositaankin termiä [[nykytanssi]], jolloin moderniksi tanssiksi käsitetään nimenomaan tanssityylin varhaisempien edustajien luoma taide. Käsitteiden käyttö on kuitenkin häilyvää ja niiden merkitys päällekkäinen. Suositeltavaa onkin ehkä käyttää nimikettä nykytanssi kaikesta tähän samaan historialliseen kehityskaareen kuuluvista vaiheista ja tyyleistä. Tanssilajin tunnusmerkiksi nousee kyseenalaistaminen, oman persoonallisen tyylin hakeminen ja vaikutteiden kerääminen kaikesta ympärillä olevasta kulttuurista. Nykytanssissa merkittävimmin omanlaistaan verrattuna muuhun tanssiin on pohjalla oleva ajattelu, joka saattaa käyttää ilmaisussaan mitä tahansa liikettä.