Ero sivun ”Moderni tanssi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p typografia AWB
Rivi 1:
Taidetanssin muoto, joka alkoi kehittyä 1900-luvun alkupuoliskolla vastalauseena klassisen baletin esteettisille ihanteille ja muotokielelle. Ensimmäisiä kuuluisia edustajia oli Isadora Duncan (1878-19271878–1927), amerikkalainen itseoppinut tanssija, joka ei kuitenkaan pystynyt siirtämään perintöään eteenpäin oppilailleen. Hänen aikanaan yleisöjen shokeeraamiseen riitti tanssiminen paljain jaloin, mutta monet Duncanin ajatukset tanssin vapauttamisesta kahlitsevista säännöistä ja siitä, kuinka tanssi-ilmaisun pitää käyttää koko kehoa instrumenttinaan, muodostuivat lopulta modernin tanssin tärkeiksi perusperiaatteiksi. Euroopassa tärkeitä uranuurtajia olivat unkarilaissyntyinen tanssiteoreetikko ja opettaja Rudolph von Laban ja hänen saksalaiset oppilaansa Mary Wigman ja Kurt Jooss.
 
Toinen maailmansota katkaisi alkaneen kehityksen Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa kehitys jatkui. Siellä syntyivät tanssia uudistaneiden koreografien luomat modernin tanssin tekniikat kuten Martha Grahamin, José Limonin ja Merce Cunninghamin. Moderni tanssi loi uutta estetiikkaa joka hylkäsi klassisen baletin keveyden ja pinnalliset, usein satuihin perustuvat, aihepiirit. Tanssiliikkeen haluttiin kumpuavan sisältäpäin ja hakevan muotonsa ja sanottavansa tanssijan tunteista itsenäisenä taidemuotona, joka ei ole alisteista musiikille, kuvataiteelle tai kirjallisuudelle. Modernin tanssin ideat kytkeytyvät vahvasti muiden taiteiden modernistisiin ajatuksiin.