Wikipedia

Ero sivun ”Triptyykki” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 1:
[[Kuva:Gallen Kallela The Aino Triptych.jpg|thumb|Aino-triptyykki]]
'''Triptyykki''' on kolmiosainen maalaus tai kirkon alttarin läheisyyteen sijoitettu koristeellinen rakennelma. Sana tarkoittaa sekä esinettä itseään että sen kolmiosaista muotoa. Varhaisten triptyykkien kuvaama aihe oli aina uskonnollinen. Vuosisatojen kuluessa niiden tekotapa, koko ja materiaali vaihteli, vain sommittelun kolmiosaisuus säilyi samana.
 
'''Sanan''' pohjana on [[Kreikan kieli|kreikan]] ''triptykhon'', kolminkertainen. Antiikin aikainen vastine triptyykille oli kolmen saranoidun tai yhteen sidotun, kirjoittamiseen käytetyn [[vahataulu]]n yhdistelmä.
 
'''Kuolleiden sankarien''' kunnioittaminen on hyvin vanha tapa. Niinpä kristitytkin halusivat rakentaa kirkkonsa uskonsa vuoksi surmattujen henkilöiden eli marttyyrien haudan päälle. Erityisesti jumalanpalveluksen keskuspaikkana toimiva [[alttari]] haluttiin sijoittaa tällaisen haudan päälle. Yhteys hautaan voitiin tällöin saada aikaan uskontunnustuksella alttarin edessä. Toinen tapa oli tehdä alttarista laatikkomainen ja sijoittaa sen sisään [[pyhäinjäännös]] eli [[pyhimys|pyhimyksen]] maalliset jäännökset. Alttarin etu- tai takasivuun tehtiin ikkuna, josta pyhäinjäännös näkyi. Näin haluttiin kunnioittaa marttyyriä ja säilyttää uskonyhteys häneen. Pyhimyksen ruumiista uskottiin myös välittyvän parantavaa voimaa sitä koskettaviin tai sen lähellä oleviin ihmisiin. Ensimmäiset tiedot tästä kultista ovat noin vuodelta 250 j.Kr.
 
'''Kristinuskon levitessä''' ei uusia kirkkoja voitu enää rakentaa marttyyrin haudan päälle. Roomalainen oikeus ja monet paavit nimittäin kielsivät ruumiiden siirrot. Siksi alttarille tuotiin välillisiä pyhäinjäännöksiä kuten pala kangasta, joka on koskettanut pyhimystä ([[brandae]]), [[Jordanjoki|Jordanjoen]] vettä tai pyhän paikan maata ([[eulogiae]]). Pyhäinjäännös sijoitettiin koristeelliseen rasiaan alttarille. Sitä kannettiin myös kulkueissa ja palvottiin erityisesti kirkollisina juhlapäivinä. Alttaripöydän takalaitaan tehtiin usein matala koroke, jonka päälle asetettiin risti, kynttilänjalat ja [[pyhäinjäännöslipas]]. Pyhäinjäännöskultti saavutti huippunsa 1100- ja 1200-luvuilla [[pyhiinvaellus|pyhiinvaellusten]] yleistyessä.
 
Jos kirkossa oli muita kirkkoja vähäisempi pyhäinjäännös, haluttiin korvikkeeksi tehdä alttarin takareunasta kohoava kaunis maalaus, [[retaabeli]]. Se edellytti että samaan aikaan tapahtui muutos alttarin paikassa. Aiemmin alttari saattoi sijaita keskellä kirkon [[keskilaiva]]a tai keskilaivan ja kirkon itäpäässä olevan puoliympyränmuotoisen [[apsis|apsiksen]] välissä. Alttari siirrettiin lähelle kirkon itäseinää, jolloin sen takana oli oiva paikka [[hartauskuva|hartauskuville]]. Seinämien koko kasvoi vähitellen ja niiden kehyksiin alettiin liittää veistoksia. Maalausten näyttävyyttä lisättiin kiinnittämällä sivuille pienemmät maalaukset. Tällaista kolmesta osasta koostuvaa maalausta kutsutaan triptyykiksi.
 
'''Tyypillisen triptyykin''' keskiosana on kiinteä kehystetty maalaus. Keskiosan molemmille sivuille on saranoitu maalaus, joka kehyksineen on yhtä korkea kuin keskiosa, mutta jonka leveys on vain puolet keskiosan leveydestä. Maalausten muota on suorakulmainen keskiosan ollessa usein muodoltaan lähes neliömäinen. [[laitakuva|Laita-]] eli [[siipikuva]]t voidaan kääntää keskiosan päälle. Näin maalaukset saadaan suojaan ja voidaan säädellä sitä milloin kuvia voidaan uskonnollisessa tilaisuudessa katsella.
 
Harvinaisempi triptyykin muoto on sellainen, jossa sivuosat ovat saman kokoisia kuin keskiosa.
Rivi 23 ⟶ 24:
Triptyykkien tekeminen poistui muodista 1600-luvun jälkipuolella, mutta 1800-luvulla kolmiosaista muotoa alettiin jälleen suosia. Erityisesti sitä käyttivät [[naturalismi|naturalistit]] ja [[symbolismi|symbolistit]] saadakseen maalauksensa viittaamaan myös uskonnollisuuteen. Myös [[ekspressionismi|ekspressionistit]] maalasivat triptyykkejä. Heidän töissään laitakuvatkin olivat kiinteitä. Triptyykistä tuli 1900-luvulla lähinnä [[sommittelu]]keino. Kaikki kolme osaa ovat samankokoisia ja vertautuvat enemmän kirjallisuuden käyttämään [[trilogia]]an kuin alkuperäiseen uskonnollisuuteen.
 
'''[[Suomi|Suomessa''']] yksi kuuluisimmista triptyykeistä on [[Ateneum]]issa oleva [[Akseli Gallen-Kallela]]n maalaama Aino-triptyykki vuodelta 1891.
 
'''Moni taiteenala''' käyttää nykyisin triptyykki-sanaa. Sillä voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa kolmiosaista teosta.
 
Elokuva-alalla varhainen triptyykki on ranskalaisten [[Abel Gance]]n ja [[Andre Debrie]]n vuonna 1926 patentoima, kolmen projektorin avulla toteutettu laajakangaselokuva. Siinä kuva voi olla yhden leveän kuvan muodostava [[panoraama]] tai se voi koostua kahdesta tai kolmesta erilaisesta kuvasta. Triptyykillä voidaan tarkoittaa myös kolmesta lyhytelokuvasta koostuvaa elokuvaa. Lisäksi triptyykiksi kutsutaan sitä kun tavallisen elokuvan kuva koostuu kolmesta erilaisesta vierekkäin olevasta osasta.
Rivi 37 ⟶ 38:
 
* [[diptyykki]]
 
* [[polyptyykki]]
 
* [[tetraptyykki]]
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Triptyykki”