Ero sivun ”Panssarintorjuntaohjus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: vi:Tên lửa điều khiển chống tăng |
p muotoilu pois K-mallineista, Replaced: k-en|''Semi-Automatic Command to Line of Sight'' → k-en|Semi-Automatic Command to Line of Sight AWB |
||
Rivi 14:
[[Saksa]]laisilla oli jo [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] lopussa prototyyppiasteella panssarintorjuntaohjus, joka ei kuitenkaan tiettävästi ehtinyt koekäyttöön taistelukentälle ennen sodan päättymistä. Ensimmäisen sukupolven pst-ohjuksissa ampujalla ei ollut varsinaista tähtäintä, vain tähystyskaukoputki, ja ohjus ohjattiin maaliin lennokin tavoin [[joystick]]-tyyppisellä ohjaimella, joka välitti komennot ohjuksen perästä purkautuvaa [[kupari]]lankaa pitkin ohjuksen ohjauskoneistolle. (MCLOS, {{k-en|Manual Command to Line of Sight}}) Ohjaustapa vaatii suurta harjaantumista ja keskittymistä. Osumatodennäköisyydet näillä ohjuksilla jäivät 2–25 % välille.
Toisen sukupolven ohjuksissa [[1970-luku|1970-luvulta]] alkaen ohjaus tapahtuu siten, että ampuja pitää ohjuksen ampumalaitteessa olevan tähtäimen maalin kohdalla. (SACLOS, {{k-en|
Kolmannen sukupolven ohjuksissa [[1990-luku|1990-luvulta]] alkaen ohjukselle voidaan lukita maali etukäteen, jolloin ohjus laukaisun jälkeen hakeutuu itse maaliinsa ilman että ampujan tarvitsee sitä ohjata. Useimmissa kolmannen sukupolven ohjuksissa on kuitenkin myös ohjauslangat, siltä varalta että on tarpeen muuttaa ohjuksen maalia kesken lennon tai jos se halutaan ohjata pois maalistaan. Koska sotilaiden liikuteltavissa olevat ohjukset ovat jääneet läpäisykyvyltään uusien taistelupanssarivaunujen panssaroinnin jälkeen, uusimmat ohjukset pyrkivät osumaan panssarivaunun kattoon, jossa panssarointi on ohuin.
| |||