Ero sivun ”Demokraattinen Vaihtoehto” versioiden välillä

}}'''Demokraattinen Vaihtoehto''' ('''Deva''') oli vuosina 1986–1990 toiminut [[Suomi|suomalainen]] [[vasemmisto]]puolue, jonka muodostivat pääasiassa [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattisesta liitosta]] (SKDL) erotetut kommunistit[[kommunisti]]t.

Devan perusti huhtikuussa 1986 [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) entinen [[Taistolaisuus|oppositio]], joka erotettiin vuosien 1985–1986 aikana. Erottamisia vastustaneet kansanedustajat[[kansanedustaja]]t puolestaan erotettiin SKDL:n eduskuntaryhmästä[[eduskuntaryhmä]]stä, jolloin nämä perustivat omansa kesäkuussa. Devan eduskuntaryhmään siirtyi kymmenen kommunistikansanedustajaa.<ref>Valtiopäivät 1986. Pöytäkirjat 3, s. 2143.</ref> Mukaan uuteen puolueeseen tuli myös joitakin harvoja entisiä enemmistöläisiä.

Devan pää-[[äänenkannattaja]] oli [[Tiedonantaja]], joka samalla oli myös SKPy:n lehti. Deva julkaisi lisäksi alueellisia lehtiä kuten ''Pohjois-Hämeen Näköalaa'' ja ''Työn valtaa'' (Lahti).

[[Eduskuntavaalit 1987|Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa]] Deva sai 4 paikkaa (122 181 ääntä, 4,2%). Valitut kansanedustajat olivat [[Marjatta Stenius-Kaukonen]], [[Ensio Laine]], [[Marja-Liisa Löyttyjärvi]] ja [[Esko-Juhani Tennilä]]. [[Suomen presidentinvaali 1988|Vuoden 1988 presidentinvaaleissa]] Devan ehdokkaana oli [[Jouko Kajanoja]], joka sai äänistä 1,6% (44 428) välittömissä vaaleissa, joissa äänestettiin suoraan ehdokasta. Kajanojan valitsijamiehet saivat 56 528 ääntä. Saman vuoden [[Kunnallisvaalit 1988|kunnallisvaaleissa]] Deva sai 62 154 ääntä ja 127 valtuutettua. Puolue osallistui omilla listoillaan myös useiden ammattiliittojen[[ammattiliitto]]jen ja [[Osuuskunta|osuuskuntien]] vaaleihin. Esimerkiksi [[Metallityöväen liitto|Metallityöväen liiton]] vaaleissa 1986 Devan kannatus oli 11,6%<ref>Vaalitilastoja (www.metalliliitto.fi) [http://www.metalliliitto.fi/portal/suomi/metalliliitto/liittokokous/vaalitilastoja/ linkki]</ref>.