'''Ostinato''' on musiikissa esiintyvä [[riffi]]ä selvästi lyhyempi kuvio, jota toistetaan koko musiikkikappaleessa tai jossain sen kohdassa kymmeniä tai jopa satoja kertoja. Usein ostinatoa käytetään kappaleen taustakuviona ja se vaihtuu [[sointu]]jen mukana. Usein ostinaton [[nuotti|nuotit]] ovat keskenään kestoltaan samanpituisia.
[[Pop-musiikki|Pop-musiikissa]] ostinatot toistuvat usein jopa lähes koko kappaleen läpi vaihdellen vain hieman soinnun mukaan. Tyypillisimpiä ostinatoja ovat esimerkiksi [[blues]]- ja [[rock]]-musiikissa [[kitaristi]]en ja [[pianisti]]en (vasen käsi) käyttämät muutaman, usein neljän keskenään yhtä pitkän, nuotin mittaiset kaksiääniset kuviot. Ostinatoja olisi työlästä säveltää uudelleen jokaista samantyylistä kappaletta varten, joten samassa musiikintyylissä toistuvat usein samat ostinatot.
[[Taidemusiikki|Klassisessa musiikissa]] samaa ostinatoa ei yleensä soiteta halki kappaleen vaan eri ostinatoja on sijoitettu kappaleen tiettyihin kohtiin. Usein [[orkesteri]]musiikissa ilmaantuu aika ajoin jokin lyhyt taustakuvio, jota osa soittimista jää toistamaan taustalle.
Esimerkkinä ostinatosta voidaan mainita tunnettu, [[boogie woogie]] ja [[rock and roll]] musiikkiin sopiva neljän keskenään yhtä pitkän nuotin pituinen nopeasti soitettava ostinato, joka voidaan pianolla C:stä soittaa siten, että ensin soitetaan kaksi kertaa C ja sitä ylempi G kaksiäänisenä sointuna (tällaiset kvinttisoinnut ovat hyvin yleisiä pop-musiikin ostinatoissa), kolmas nuotti on C:n ja G:n välistä löytyvä Dis yksinään ja neljäs on viereinen E yksinään. Tällä ostinatolla voi pärjätä koko kappaleen läpi, mutta se pitää siirtää välillä F:ään ja G:hen (jos kappale noudattelee tavanomaisimpia sointukulkuja).
