Ero sivun ”Nuijasota” versioiden välillä

Nuijasota on 1900-luvun alkupuolen nationalistisessa historiankirjoituksessa usein nostettu suomalaisuuden symboliksi ja esitetty se suomalaisten nousuksi vierasta sortajaa edustanutta aatelistoa vastaan. Historiantutkimuksen keskeisiä selityksiä ovat kuitenkin olleet muun muassa "sota-ajan ja ankarien katovuosien aiheuttamat rasitukset, sotaväsymyksen aiheuttama tyytymättömyyden purkautuminen, poliittinen kiihotus sekä lukumäärässä ja vauraudessa kasvaneen aatelin harjoittama talonpoikien riisto".<ref>[http://www.tsv.fi/ttapaht/033/katajala.pdf Kimmo Katajala: Miksi nuijasota syttyi Pohjanmaalla?]</ref>▼

Ensimmäisiä nuijasotaa koskevia tutkimuksia oli [[Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen|Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen]] väitöskirja vuodelta 1858, jossa hän esitti, että kapinoivat talonpojat taistelivat perinteisestä talonpoikaisvapaudestaan. 1930-luvulta aina 1970-luvulle asti vallitsevana historiantulkintana oli [[Pentti Renvall]]in sodan psykologinen tulkinta, jonka mukaan kapinalliset talonpojat olivat väsyneitä sotaan ja henkisesti alikehittyneitä suhteessa Etelä-Suomen talonpoikiin. Professori [[Heikki Ylikangas]] on osoittanut useissa tutkimuksissa, että kapinan syyt löytyvät kasvaneesta säätyjen vastakkainasettelusta, joka johtui aatelinkasvusta ja talonpoikien köyhtymisestä. Yhdysvaltalainen tutkija John P. Maarbjerg esitti 1992, että kapina syttyi Etelä-Pohjanmaalla siksi, koska se oli eniten riippuvainen kaupasta ja tuonnista ja aikakauden hintakehitys oli ollut epäedullinen pohjanmaalaisille tuottajille. Tämän vuoksi perinteiset talonpoikaisjohtajat ja köyhemmät talonpojat yhdistivät voimansa ja ryhtyivät kapinoimaan.<ref>[http://www.kokkola.fi/historia/nuijasota/nuijatutk.htm Kokkola.fi -Nuijasota: Nuijasodan tutkimus]</ref>▼

==Nuijasodan syyt==▼

[[Pitkä viha|Venäjänsodan]] aikana, erityisesti 1590-luvulla alkoi jo esiintyä alueellisia talonpoikaiskapinoita muun muassa Marttilassa, Huittisissa, Loimaalla, Halikossa, Pöytyällä, Paimiossa ja Rautalammilla. Rautalammilla vuosina 1592–1592 raskaiden sotaväen pakko-ottojen vuoksi noussut kapina oli näistä suurimittaisin. Venäjänsodan päätyttyä eivät sotarasitukset kaikilta osin poistuneetkaan talonpoikien odotusten vastaisesti ja ärtymys lisääntyi heidän keskuudessaan. Syypääksi rasituksiin koettiin Suomessa kuninkaan edustajana toiminut marski [[Klaus Fleming]].<ref name="pj">{{Kirjaviite | Tekijä=Seppo Zetterberg, toim.| Nimeke=Suomen historian pikkujättiläinen| Julkaisija=WSOY| Vuosi=1987|Tunniste=ISBN 951-0-14253-0}}</ref>▼

Nuijasota syntyi [[Ruotsin sisällissota|Ruotsin sisällissodan]] ja Suomen kiristyvien säätyvastakohtaisuuksien, sekä pitkällisen Venäjän sodan aiheuttaman väsymysreaktion takia. [[Sigismund]], joka oli jo vuodesta [[1587]] ollut Puolan vaalikuningas, peri [[Ruotsin kuningas|Ruotsin kuninkuuden]] isänsä [[Juhana III]]:n kuoltua [[1592]]. Sigismund kuitenkin vietti aikaansa Puolassa, jolloin Ruotsissa käytännön valtaa pitivät valtaneuvosto ja Sigismundin setä (Juhanan nuorempi veli) [[Kaarle-herttua]]. [[Uskonpuhdistus]]ta kannattaneen Kaarle-herttuan ja katolisen Sigismundin välille ilmaantui varsin pian erimielisyyksiä ja Kaarle-herttua kaappasikin vallan Ruotsissa Aarborgan valtiopäivillä 1597.▼

[[Klaus Fleming]] oli Sigismundin kannattaja. Talonpojat, jotka kärsivät ylempien säätyjen (rälssi eli aateli, ratsutilalliset sekä muut sotilaat) väärinkäytöksistä, joutuivat viemään valituksensa Ruotsiin Kaarle-herttualle. Fleming kielsi valitusretket Ruotsiin, mutta se ei estänyt niitä, pikemminkin lisäsi talonpoikaissäädyn katkeruutta ylempiä säätyjä kohtaan. Väärinkäytöksiin luetaan mm. liian suuren linnaleirin (sotilaiden elatusmaksu, joka lankesi armeijan majoitusalueen talonpojille) kantaminen, kyyditysten ja muiden etujen liiallinen käyttö, joka aiheutti talonpojille kohtuuttoman suurta vaivaa.▼