Ero sivun ”Nikkeli (Murmanskin alue)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: de:Nikel |
Täydennys Kolosjoki osioon. |
||
Rivi 3:
==Kolosjoki Suomessa==
===Kaivostoiminta aloitetaan===
[[Petsamotunturit|Petsamotunturien]] alueelta löytyi huomattavia [[nikkeli]]esiintymiä, joiden koko arvioitiin viideksi miljoonaksi [[tonni]]ksi ([[1934]]). Suurin näistä löydöistä sijoittui [[Kaulatunturi]]n alueelle. Vuonna 1934 [[Suomen valtio]] vuokrasi valtausalueen kanadalaisen International Nickel Co (Inco) -
kaivosyhtiön englantilaiselle tytäryhtiölle The Mond Nickel Co:lle, joka perusti kaivostoimintaa varten Petsamon Nikkeli Oy-nimisen tytäryhtiön. Yhtiö aloitti kaivostoiminnan valmistelut vuonna [[1935]] ja seuraavana vuonna tehtiin päätös kaivoksen ja kaivoskaupungin perustamisesta. Petsamon Nikkeli Oy rakennutti Kaulatunturin kaivokseen myös kapearaiteisen kaivosradan jonka
raideleveys oli 750 mm. Lisäksi yhtiö rakensi normaali raideleveydellä (1435 mm) olleen
teollisuusradan kaivokselta läheiseen sulattoon. Yhtiön tarkoituksena oli yhdistää Kolosjoki
rautateitse Liinahamarin satamaan.Mitä yhtiö sai rakennettua suunnitellusta radasta talvisodan
puhkeamiseen mennessä on vielä epäselvää, mutta Helsingin Sanomat julkaisi 1939 valokuvan
sähköistetystä radasta ja rautatietunnelista.Lisäksi tiedetään että yhtiö osti Norjasta
AS Sydvaranger-kaivosyhtiöltä Kirkkoniemestä Björnevatnin kaivosradalta kaksi käytettyä höyryveturia.
Kaivostyöt aloitettiin Kaulatunturilla, josta louhittu malmi kuljetettiin rautateitse läheiseen sulattoon. Sulaton sähköuunit olivat tuolloin maailman suurimmat. Energia Kolosjoen sulattoon saatiin [[Paatsjoki|Paatsjoen]] [[Jäniskoski|Jäniskoskeen]] rakennetusta voimalaitoksesta. Kolosjoen kaivosteollisuuskaupungin rakentaminen alkoi varsinaisesti [[1937]]. Kaivoksen ja jalostuslaitosten lisäksi rakennettiin asuinkerrostaloja ja muita rakennuksia, vesijohto- ja viemäriverkosto sekä muuta infrastuktuuria. Kolosjoen rakentamisella oli suuri työllistävä vaikutus, sillä jo vuonna [[1938]] Kolosjokea rakentamassa oli noin 700 miestä. Vuonna [[1939]] koko Petsamon alueella oli kaivostoiminnan aiheuttamissa rakennustöissä jo noin 2 500 miestä, joista Kolosjoella noin 1 200-1 300, Jäniskosken voimalaitoksella 600-900 ja [[Liinahamari]]n sataman laajennustöissä 200-300 miestä. Myös lentokentän rakentaminen aloitettiin ja tehtiin periaatepäätös [[Rovaniemi-Petsamo rautatie]]n rakentamisesta. Valtavan työntekijämäärän vuoksi alueella oli asunto- ja elintarvikepulaa sekä sosiaalisia ongelmia.
===Sota-aika ja Kolosjoen menetys===
Kolosjoen kaivoskaupungin suotuisa kehitys katkesi [[talvisota]]an, mutta sodan jälkeen rakennustöitä päästiin taas jatkamaan. Kesällä [[1940]] kaivokset siirtyivät Suomen valtion hallintaan ja malmia alettiin myydä [[Saksa]]an. Louhinta kaivoksessa päästiin aloittamaan vielä saman vuoden aikana. Rakentaminen alueelle jatkui edelleen, mutta katkesi [[jatkosota|jatkosodan]] sytyttyä. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen rakennustyöt saatiin taas käyntiin. Jatkosodan aikana Kolosjokea oli rakentamassa myös sotavankeja ja työvelvollisia. Jäniskosken voimalaitos käynnistettiin [[1942]] ja Kolosjoen sulattamon toinen uuni [[1943]]. Saksalaiset avasivat läheiseen [[Kammikivitunturi]]in avolouhoksen nikkelin saannin lisäämiseksi. Kaivos ja sulatto toimivat täydellä teolla vuoden [[1944]] alussa, työllistäen noin 1 570 henkeä, joista oli sotavankeja 360. Kolosjoen nikkelikaivos tuotti vuosina 1940-1944 yhteensä noin 16 000 tonnia nikkeliä, josta 90 % kuljetettiin Saksaan.
Saksalaisten sota-ajan rautatierakennushankkeista Petsamossa on taltioitu hyvin vähän tietoa.
Luultavasti he aloittivat 1942 uudelleen International Nickel Co:n keskenjääneen Kolosjoki - Liinahamari radan rakennustyöt. Kuinka paljon uutta rataa saatiin valmiiksi syyskuuhun 1944
mennessä ei ole tiedossa.
[[Moskovan välirauha]]nsopimus solmittiin syyskuussa [[1944]] ja Suomi luovutti Petsamon Neuvostoliitolle. Saksalaiset vetäytyivät Petsamosta [[Norja]]an lokakuussa 1944. Samalla he tuhosivat muun muassa Jäniskosken voimalaitoksen ja osittain Kolosjoen sulaton. Alueen siirtyminen Neuvostoliitolle vahvistettiin [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimuksessa]] [[1947]].
==Nikel Venäjällä==
Kolosjoen siirryttyä Neuvostoliitolle on siellä jatkettu nikkelimalmin louhintaa. Nikkelimalmivarat ovat osoittautuneet paljon 1930-luvun arvioita suuremmiksi. Vuonna [[1945]] suomalaisten rakentamasta Kolosjoesta muodostettiin Nikel-niminen kaupunkityyppinen taajama. Nikeliin
Venäläiset ostivat vuonna 1945 Englannista kuusi 1524 mm raideleveydelle rakennettua dieselveturia Pechengaan joten rataa rakennettiin Neuvostoliiton Sisäasiainministeriön
(MVD) toimesta Petsamoon heti sodan päättymisen jälkeen.
Nikkelikaivoksille Neuvostoliitto hankki 1945 Yhdysvalloista Vulcan Iron Works Co:n valmistamia
kapearaidesähkövetureita joihin Westinghouse Co toimitti sähköiset järjestelmät.
Nämä veturit olivat vielä käytössä Kaulatunturin kaivoksella vuonna 1992.
Neuvostoliiton Sisäasiainministeriö (MVD) teki 23. huhtikuuta 1951 päätöksen rakentaa rautatien
Liinahamari - Petsamo - Kitsa käyttäen rakennushankkeeseen vankityövoimaa.
Rautatierakennushanke No 511 aloitettiin välittömästi jo 29. huhtikuuta 1951.
Rakennushankkeesen kuului myös Punalippuisen Pohjoisen Laivaston uuteen tukikohtaan Kilpijärvelle vievän rautatien alku noin 10 km (Ylä) Luostarista.
Rakennustöiden päällikkönä toimi Insinöörimajuri B.I.Tsvelodub ja niihin osallistui:
Heinäkuussa 1951 1888 vankia
Joulukuussa 1951 5162 vankia
Tammikuussa 1952 5105 vankia
Tammikuussa 1953 5318 vankia
Toukokuussa 1953 1573 vankia
Nämä rakensivat ainakin loppuun Liinahamarin - Yläkuostarin - Kolosjoen kaivosradan ja jatkoivat Muurmannin radalla sijainneen Kitsan ja (Ylä) Luostarin välisen radan rakentamista.
Stalinin kuoleman jälkeen maalisluussa 1953 raatatierakennushanke pantiin jäihin ja koko
rakennushanke lopetettiin 19. toukokuuta 1953.
Nikkelimalmin louhinta ja jalostus ovat aiheuttaneet runsaasti haitallisia päästöjä ja alueen luonto on nykyisin pahoin saastunut. Ympäristöongelmat tiedettiin jo Suomen aloittaessa kaivostoimintaa.
Rivi 28 ⟶ 65:
* ''Vahtola Jouko ja Onnela Samuli (toim.), Turjanmeren maa. Petsamon historia 1920-1944''
* ''[http://www2.siba.fi/~kkoskim/history/Petsamo2000.html Matka Petsamoon kesällä 2000]''
* Vuorityö lehti ( ruotsinkielinen versio ) Helsinki 1947.
* ''Steinar Bang og Thor Bjerke: Aktieseiskabet Sydvaranger´s jernbane. På sporet No 30 / 1981.
* ''Örjan Jerijervi: Hafenbahn Kirkenes. På sporet No 82.
* Prof.F.M.Pagen kokoamiin tietoihin pohjautuva tieto veturitoimituksista Englannista Petsamoon.
* Vulcan Iron Works: Veturien valmistusluettelo, Wilkinson Barre USA 1951.
* Sistema ispravitelno-trudovyh lagerej v SSSR.Stroitelstvo 511. Memorial Society Moskova
{{Luovutetut alueet}}
| |||