Ero sivun ”Sukupuolisuhteet entisajan Suomessa” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 45:
Ainoa yleisesti hyväksytty seksuaalinen suhde oli avioliitto. Vanhemmilla, suvulla ja jopa paikallisyhteisöllä oli usein omat mielipiteensä siitä, kenen kanssa pojan tai tytön tulisi mennä naimisiin, mutta viime kädessä nuori päätti itse ketä kosi tai kenen kosinnan hyväksyy. Käytännössä maineensa takia täytyi kuitenkin valita monella tavalla "oman tasoinen" puoliso. Häpeällistä oli varsinkin naida alemmasta yhteiskuntaluokasta tai huonomaineisen henkilön, jota esimerkiksi syytettiin siveettömyydestä. Katsottiin puoliso-ehdokkaan eduksi, jos hän suoriutui hyvin omalle sukupuolelleen sopivista töistä - laiskuutta tai taitamattomuutta katsottiin pahalla. Myös [[leski|lesken]] naimista pidettiin joskus häpeällisenä tai alistuvana, varsinkin pojalle, joka nai leski-akan.
 
Ulkonäölläkin oli merkitystä, ja voitiin ajatella, että itseään selvästi huonomman näköisen naiminen olisi pahaksi maineelle. Koska maine syntyi yhteisön silmissä, myös kumppanin ulkonäön täytyikannatti olla sellainen, että yhteisö ei pitäisi sitä liian huonona. Siksi saattoi kannattaa ottaa huomioon vallitsevat [[kauneusihanne|kauneusihanteet]]sopivana. Melko yleisissä lemmennostatus-loitsuissa ja eräissä kansanlauluissa valitetaan ja ihmetellään, miksi eräät huonommatkin naiset naitiin "naimavuonna", mutta ei tätä kelvollista naista. Samalla luetellaan erilaisia huonoina pidettäviä ominaisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi "halpuus" ja köyhyys, ja ulkonäön osalta esimerkiksi ''nasanenä'' eli [[nenä|nöpönenä]], ''jormunaama'' ("viirunaama"), viirut silmät ja ''mustuus''. Mustuudella voitiin tarkoittaa joko tummaa hipiää tai hiuksia tai yleistä surkeutta tai synkkyyttä. Esimerkki laulusta, jossa on tämä aihe:
{{Lainaus|Niinpä ennen neito lauloi, sinisilmä sirkutteli,<br>
punaposki pullotteli, lauloi laakson onsiossa, <br>
Rivi 58:
naijaan nasanenätki, tervakirnut kihlotaan... <br>
<small>([[Suomen Kansan Vanhat Runot|SKVR]]:XIII1, 353)</small> }}
Yleisen käsityksen mukaan entisaikaan ihailtiin jonkinlaistauhkeutta ja jopa jonkin asteista [[lihavuus|lihavuutta]]. On esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, jamiten kivikautisenrasvakudokseen pyyntikulttuurineri keskuudessaaikoina ihannenainenja olisieri ollutkulttuureissa hyvinkinon pyöreäsuhtauduttu. Suomalaisessa kansanperinteessä sopivasta vartalosta on erilaisia käsityksiä. Tyttöjen omissa kehuskelu-lauluissa ihailtavina ominaisuuksina pidettiin pikemminkin notkeutta, pituutta ja siroutta, ja omaa vartaloa verrattiin koivuunsiroihin puihin, [[koivu]]un ja pihlajaan[[pihlaja]]an. Vaimoa hakevien miesten kerrotaan valinneen "piikajoukosta pisimmän"<small>(esim. Toisaalta[[Suomen kokeneemmillaKansan naisillaVanhat saattoi olla toisenlainenRunot|SKVR]]:VII2, ehkäpä2463)</small> käytännöllisempiVaimoa käsitys.hakevien Äidinmiesten kerrotaan ennenhaluavan häitäpisimmän syöttäneenja tyttöäänvaaleimman, voillakuten jatässä rasvalla.runossa:
{{lainaus|"Mitä itket, poikoseni?" "Viikon viivyn Viipurissa,<br>
kauan kantireissullani; Vietiin piiat pisimmät, <br>
valittihin valkiammat, kirkkahammat kihlattihin, <br>
miulle yksi heitettihin, seki musta ja sokia... <br>
<small>([[Suomen Kansan Vanhat Runot|SKVR]]:VII1, 492b; ks. myös: VII1, 489)</small>}}
Käytännölliset käsitykset saattoivat kuitenkin tukea kauneuskäsityksiä uhkeampaa ulkomuotoa. Kertomuksissa äidit syöttivät ja lihottivat tyttäriään ennen näiden häitä, jotta näistä tulisi tomeria ja hedelmällisiä emäntiä.
 
Mahdollisuudet tutustua mahdollisiin puolisoihin ennen avioliittoa olivat vähäiset, joten nuori saattoi joutua valitsemaan suosikkinsa vain kuulopuheiden tai ulkonäön perusteella, joskus jopa näkemättä tätä lainkaan. Avioitunut nainen muutti sulhasensa kotiin ja hänestä tulli sulhasen sukua. Nainen on siis yleensä avioliiton kautta vaihtanut sukuaan, eli sukulinjat ovat olleet [[patrilineaarisuus|patrilineaariset]].