Ero sivun ”Valladolidin polemikea” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p interwiki En:Valladolid debate |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Tuossa [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V]]:n toimeksiannosta järjestetyssä väittelytilaisuudessa kiisteltiin valloitussodan oikeutuksesta, intiaanien kristinuskoon käännyttämisen menettelytavoista ja encomenderojen oikeuksien ikuistamisesta. Käydyssä mittelössä Las Casas ja [[dominikaanit]] vastustivat kiivaasti Sepúlvedan näkemystä intiaanien alistamisesta voimatoimin, eli ns. oikeutetulla sodalla. Kokouksen tulokset jäivät heikoiksi.
==Bernal Díaz de Castillo edusti kokouksessa Uuden Espanjan ja Perun encomenderoja==
Bernal Díaz del Castillo on historiateoksessaan omistanut kokonaisen luvun Valladolin kokoukselle. Tuosta tärkeästä 211. luvun tekstistä käy ilmi konkistadorien suhtautuminen encomiendoihin ja sitä kautta intiaaneihin. Esiin tulee valloituksen ristiretkeä muistuttava luonne ja kirkonmiesten hyvin erilainen suhtautuminen valloituksen moraaliin, mm. Michoacánin legendarisen piispan, keskitien kulkijan, Vasco de Quirogan myönteinen suhtautuminen konsistadorien vaatimuksiin saada encomiendat ikuisiksi. Díazin mielestä ns. ensimmäisten konkistadorien tulee saada parempia osuuksia kuin myöhemmin tulleiden.
Díazin teoksen 211.luku kuulostaa pääpiirteissään tältä:
”Miten hovin ollessa Valladolidissa sinne oli kokoontuneina Kuninkaallinen Intioiden Neuvosto, eräitä prelaatteja ja herrasmiehiä, jotka olivat saapuneet Uuden Espanjan ja Perun edustajina, samaten kuin muita hidalgoja, jotka halusivat antaa määräyksen saada pitää repartimientot ikuisesti, ja mitä kokouksessa keskusteltiin ja päätettiin, siitä aion kertoa.
Vuonna 1550 saapui Perusta lisensiaatti de la Gasca hoviin, joka oli tuohon aikaan Valladolidissa. Mukanaan de la Gascalla oli hoviin saapuessaan dominikaaniveli Don Martín de Regente, jonka Hänen Majesteettinsa oli määrännyt saapumaan Charcasin hiippakunnasta. Hoviin olivat silloin kokoontuneina Chiapasin piispa Bartolomé de las Casas, Michoacánin piispa Don Vasco de Quiroga, ja muita herrasmiehiä, jotka olivat saapuneet sinne Uuden Espanjan ja Perun edustajina, samoin oli siellä eräitä hidalgoja, joilla oli riitoja sovittavinaan Hänen Majesteettinsa edessä. Hoviin yhdessä kokoontuneet olivat määränneet minut kaikkein vanhimpana konkistadorina saapumaan paikalle...
ja miten de la Gasca ja kaikki muut perulaiset olivat tuoneet mukanaan tuhansia kultapesoja Hänen Majesteetilleen kuin myös itseään varten, ja että kullan, jonka he olivat tuoneet Hänen Majesteetilleen he lähettivät Sevillasta Saksan Augustaan, jossa Hänen majesteettinsa tuolloin oli...
Ensiksi puhuttiin siitä, miten intiaanit, olemalla ikuisessa omistuksessa, tulisivat paremmin kohdelluiksi ja opastetuiksi pyhään uskoomme ja että heidän varttuessaan heitä pidettäisiin omina lapsina ja että heidän verojaan vähennettäisiin, jolloin encomenderot hyötyisivät jatkossa perustaessaan maatiloja ja istuttaessaan viinitarhoja ja kasvimaita ja kasvattaessaan karjaa. Silloin loppuisivat riidat intiaanien hallussapidosta eikä kylissä olisi enää tarvetta tarkastajiin, jolloin rauha ja sopusointu vallitsisi sotilaiden kesken heidän tietäessään etteivät presidentit tai kuvernöörit voisi antaa vapaana olevia intiaaneja sukulaisuuden perusteella eikä millään muullakaan syyllä, kuten tähän saakka, ja että antamalla intiaanit ikuiseen omistukseen niille, jotka ovat palvelleet Hänen Majesteettiaan, saisi hänen kuninkaallinen omatuntonsa siitä huojennusta. Ja esiin otettiin muitakin hyviä syitä...
==Las Casasin mielipide aseiden avulla tapahtuvasta evankelioimisesta==
| |||