Ero sivun ”Frank Marino” versioiden välillä

Marino perustaa Mahogany Rush -yhtyeen Montrealissa vuonna 1970 yhdessä basisti Paul Harwoodin ja rumpali Jimmy Auyobin kanssa. Yhtyeen musiikkityyliksi muodostuu omaperäinen 1960-luvun psykedeelisen rockin, funkin ja jazz-rockin yhdistelmä. Yhtyeen kolme ensimmäistäensimmäisen levyälevyn julkaisee Kanadalainen Kot'ai levy yhtiö ( ja kaksi seuraavaa 20th Century Records(Fox) Records ennen siirtoa suurelle Columbia Record's levy yhtiölle . Yhtye konsertoi laajalti Yhdysvalloissa, Englannissa (1977) ja Japanissa (1978) palaten esiintymään Kanadaan suurien kiertueiden välillä. Skandinaviaan yhtye tulee esiintymään ensimmäistä kertaa 1980-luvun alussa ja esiintyy tällöin myös Suomessa.

Frank Marino ei omien sanojensa mukaan pidä itseään ensisijaisesti kitaristina, vaan muusikkona, joka on valinnut soittimekseen ja ilmaisuvälineekseen kitaran. Hänen kitaransoittotyyliään on usein verrattu [[Jimi Hendrix]] :in soittotyyliin (ensimmäinen levy Maxoom on omistettu Jimi Hendrixille, kuin myös siltä löytyvä kappale Buddy) johtuen siitä, että hän oli ensimmäisiä Hendrixin esittämään psykedeeliseen musiikkiin suuntautuneita muusikkoja ja kitaristeja, joka voimallisesti hyödynsi tätä kitaratyyliä omassa soitossaan. Marino sai tästä johtuen osakseen usein myös ilkeämielistä kritiikkiä (esim. uran alkuajan musiikkilehdistössä(esim. Creem magazine,Circus magazine jne.ja jopa Rolling Stone Magazine) esiintyneet tekaistut väitteet, joiden mukaan hän olisi väittänyt olevansa Jimi Hendrixin [[reinkarnaatio]] ja myös musiikkilehdistön syytökset siitä että hän olisi vain pelkkä Hendrix imitaattori vailla omaa näkemystä ja substanssia). Huolimatta vahvoista Hendrix -vaikutteista, hän on luonut oman selkeästi tunnistettavan soittotyylin ja "soundin", ollen tyylillisesti etäämpänä Hendrixistä kuin monet hänen jälkeensä tulleet kitaristit.