Ero sivun ”Frank Marino” versioiden välillä

652 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
pieni lisäys
p (pieni lisäys)
(pieni lisäys)
===Muusikonura===
 
Marino perustaa Mahogany Rush -yhtyeen Montrealissa vuonna 1970 yhdessä basisti Paul Harwoodin ja rumpali Jimmy Auyobin kanssa. Yhtyeen musiikkityyliksi muodostuu omaperäinen 1960-luvun psykedeelisen rockin, funkin ja jazz-rockin yhdistelmä. Yhtyeen kolme ensimmäistäensimmäisen levyälevyn julkaisee Kanadalainen Kot'ai levy yhtiö ( ja kaksi seuraavaa 20th Century Records(Fox) Records ennen siirtoa suurelle Columbia Record's levy yhtiölle . Yhtye konsertoi laajalti Yhdysvalloissa, Englannissa (1977) ja Japanissa (1978) palaten esiintymään Kanadaan suurien kiertueiden välillä. Skandinaviaan yhtye tulee esiintymään ensimmäistä kertaa 1980-luvun alussa ja esiintyy tällöin myös Suomessa.
 
Power Of Rock And Roll -levyllä (1981), Marino siirtyy musiikissaan tyylillisesti enemmän kohti Hard-/Heavy rock -tyyliä, palaten kuitenkin vuoden 1987 "Full Circle" levyllä alkuaikojen musiikilliseen fuusioon. Vuoden 1990 From The Hip -levyn jälkeen (n. 1993) Marino lopettaa useiksi vuosiksi aktiiviset kiertueet ja levytykset keskittyen muun muassa studiotyöskentelyyn perustamassaan levytysstudiossa sekä perheeseensä.
===Frank Marino kitaristina===
 
Frank Marino ei omien sanojensa mukaan pidä itseään ensisijaisesti kitaristina, vaan muusikkona, joka on valinnut soittimekseen ja ilmaisuvälineekseen kitaran. Hänen kitaransoittotyyliään on usein verrattu [[Jimi Hendrix]] :in soittotyyliin (ensimmäinen levy Maxoom on omistettu Jimi Hendrixille, kuin myös siltä löytyvä kappale Buddy) johtuen siitä, että hän oli ensimmäisiä Hendrixin esittämään psykedeeliseen musiikkiin suuntautuneita muusikkoja ja kitaristeja, joka voimallisesti hyödynsi tätä kitaratyyliä omassa soitossaan. Marino sai tästä johtuen osakseen usein myös ilkeämielistä kritiikkiä (esim. uran alkuajan musiikkilehdistössä(esim. Creem magazine,Circus magazine jne.ja jopa Rolling Stone Magazine) esiintyneet tekaistut väitteet, joiden mukaan hän olisi väittänyt olevansa Jimi Hendrixin [[reinkarnaatio]] ja myös musiikkilehdistön syytökset siitä että hän olisi vain pelkkä Hendrix imitaattori vailla omaa näkemystä ja substanssia). Huolimatta vahvoista Hendrix -vaikutteista, hän on luonut oman selkeästi tunnistettavan soittotyylin ja "soundin", ollen tyylillisesti etäämpänä Hendrixistä kuin monet hänen jälkeensä tulleet kitaristit.
 
Marinon tyylille tunnusomaista on 60-lukulainen, usein vahvasti efektoitu (mm. [[Flanger]]) kitarasoundi, taitava kitaran vibrakammen käyttö ja erilaiset kitaran tehokeinot kuten keinotekoiset huiluäänet ("artificial pinch harmonics", kuultavissa esim. Frank Marino & ''Mahogany Rush Live ''-levyn versiossa Johnny B. Goodesta) ja kitaran äänen voimakkuuden säädöllä ("volume") ja oktaavilaitteella aikaansaadut kirkkourku/pasuuna imitaatiot (kuultavissa esim."Frank Marino & Mahogany Rush Double Live" levyllä; Sky Symphony To A Little Town) ja kitarasooloissa suorastaan ylitsepursuava nuottien tulva. Marinon soolot perustuvat usein pentatoniseen (viisisävel) tai [[blues-asteikko]] :on sortumatta kuitenkaan tylsään maneerisuuteen. Energisen ja suorastaan raivoisan toteutuksen ansiosta Marinon kitaransoitto kohoaa vakuuttavan virtuositeetin tasolle.
*Guitar speak II(1990)
*California jam II(1978)
 
==Lähteitä==
*Caraway Steve:'Reincarnated Rock and Roll(Guitar Player Magazine 1976)
*Stoute Lenny:'Circular impressions,'Rock express,105,(Aug-Sep 1986)
*Gingras Pyer:'Mahogany Rush launched from Quebec',MSc,274,Nov-Dec 1973
*Juho Juntunen:Frank Marino suomessa(Soundi 5/1983 )
*Harry Shapiro/Caesar Glebbeek:Jimi Hendrix_Electric Gypsy(Sivu 514)ISBN-10:0312130627
*Keith Shadwick:Jimi Hendrix-Musician(sivut68,103,226)ISBN-10:0879307641
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.mahoganyrush.com]]Frank Marinon kotisivu
*[[http://thecanadienencyclopedia.com/index.cfm?PgNm=TCE&Params=Q1ARTQ0002213]]Biografia
 
 
222

muokkausta