Ero sivun ”Sabran ja Shatilan verilöyly” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 13:
Kuitenkin falangistit, jotka olivat aiemmin Israelin yksimielisiä tukijoita, olivat jakautuneet kahtia - osa oli liittoumassa Israelin vihollisen [[Syyria]]n kanssa. Gemayel joutui tasapainoilemaan erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavien ryhmien kanssa. Hän torjui Israelin rauhansopimusvaatimukset eikä hän hyväksynyt operaatioita pakolaisleirejä vastaan.
 
[[14. syyskuuta]] Gemayel [[salamurha]]ttinttiin valtavassa räjähdyksessä, joka tuhosi hänen päämajansa. Palestiinalaiset ja muslimijohtajat kielsivät syyllistyneensä tekoon. Ariel Sharon syytti teosta palestiinalaisia ja tämä lisäsi falangistien kaunaisuutta palestiinalaisia kohtaan.
 
Seuraavana päivänä [[15. syyskuuta]] Israelin armeija miehitti uudelleen Länsi-Beirutin tappaen 88 ja haavoittaen 254 ihmistä. Israelin teko rikkoi sen sopimusta [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] kanssa, jossa se oli luvannut olla miehittämättä Länsi-Beirutia. USA oli myös antanut kirjalliset takeet siitä, että se huolehtii Länsi-Beirutin muslimien turvallisuudesta. Israelin miehitys rikkoi myös Beirutin muslimijoukkojen sekä Syyrian kanssa tehtyjä sopimuksia.
 
Menachem Begin oikeutti miehityksen "tarpeellisena ehkäistäkseen kristittyjen kostotoimet palestiinalaisia kohtaan" sekä "säilyttääkseen järjestyksen ja vakauden Gemayelin salamurhan jälkeen". Kuitenkin joitakin päiviä myöhemmin Ariel Sharon kertoi Knessetissä, Israelin parlamentissäparlamentissa : "menemisemme Länsi-Beirutiin tehtiin, jotta saataisiin sota aikaan jäljelle jäänyttä terroristien jälkeensä jättämää infrastruktuuria vastaan". Israel riisui aseista kaikki sotilaat ja siviilit Länsi-Beirutissa, Itä-Beirutin kristityille falangisteille jäi täysi aseistus.
 
== Tapahtumat ==