Ero sivun ”Valokuvataide” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset) pääluokka |
Lisäys: Robert Doisneau |
||
Rivi 7:
Valokuvataiteen määrittely on tasapainoillut taiteen tradition, dokumentin ja massakuvan eri tyyppien erityislaadun välisessä ristiriitaisessa maastossa. Myös [[taidegrafiikka]] on valokuvauksen lailla monistettava taidemuoto, mutta valokuvien painamisen massaluonne aikaansai suurta hämmennystä. Varhaiset valokuvat valloittivat ihmisten sydämet välittömästi, mutta taiteen salonkien portinvartijat pyrkivät mahdollisimman pitkään pitämään valokuvauksen ns. korkeataiteen ulkopuolella. Yleistyvä valokuvaus myös demokratisoi kuvallisia käytäntöjä. [[Muotokuvaus]] tuli laajojen kansanosien saataville. [[Kamera]] romutti akateemisen taiteen esteettisiä rakennelmia. Monet valokuvaajat, etenkin piktorialistit pyrkivät omaksumaan klassisia sommittelusääntöjä ja taidegrafiikan estetiikkaa. Dokumenttivalokuvia kerättiin museoihin korvaamaan vaikeasti liikuteltavia, kansatieteilijöitä ja arkeologeja kiinnostavia esineitä sekä näyttämään, millaiselta hankalasti saavutettavissa vieraissa paikoissa näytti (esim. [[topografinen kuvaus]]).
Joitain varhaisia valokuvaajia - esimerkiksi Suomessa [[I. K. Inha|I. K. Inhaa]] - kutsuttiin jo aikanaan taiteilijoiksi, koska he hallitsivat mestarillisesti valo- ja varjovivahduksia. Kirjailija [[Aino Kallas]] totesikin kaukonäköisesti: "Jos joskus uskallettaisiin korottaa valokuvaus taiteitten pyhään sisaryhteyteen, niin olisi Into Inhallakin siihen osuutensa ja ansionsa." Muiden valokuvaajien lailla Inha teki tilaustöitä. Museot ja muut instituutiot tilasivat tallenteita nopeasti muuttuvasta ympäristöstä. [[Signe Brander]] dokumentoi vuosisatojen taitteessa [[Helsingin kaupunginmuseo|Helsingin kaupunginmuseon]] tilauksesta Helsinkiä. Työn taso oli korkea ja Branderin kuvastosta on tullut yhä uudelleen julkaistu klassikko. Silti Brander on saavuttanut taiteilijan statuksen vasta vähitellen, vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen. Kansainvälisesti tunnetuin vastaava tapaus on [[Eugène Atget]], joka vaatimattomissa oloissa dokumentoi vuosisadanvaihteen Pariisia. 1920-luvulla Berenice Abbott nosti hänen kuvansa klassikon asemaan. Toinen 1900-luvun Pariisin valokuvataiteen keskiöön nostanut valokuvataiteilija oli [[Robert Doisneau]].
== Valokuvataide sosiaalisena ilmiönä ==
| |||