Ero sivun ”Keulapotkuri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 18:
Kun uuden sukupolven '''[[jäänmurtaja Voima]]''' valmistui vuonna 1954, siinä olikin jo kaksi keulapotkuria; menetelmä olikin menestys ja se korvasi vanhan rakenteen suoraan.
Vuonna 1976 valmistui viimeinen kahdella keulapotkurilla varustettu jäänmurtaja, [[Sisu_%28j%C3%A4%C3%A4nmurtaja%29|Sisu]].
Jäänmurtajissa keulapotkureita on korvattu 1980-luvulta alkaen ilmahuuhtelulla ja ns. tärinäherättimellä, joka on yksinkertaisesti laivan keulakannelle sijoitettu noin viiden tonnin painoinen pyörivä epäkesko. Tähän menetelmään liitettiin hiukan myöhemmin ns. irtokeula, eli jäänmurtajaksi muutettu [[hinaaja]] varustettiin erillisellä muutaman metrin leveämmällä keulakappaleella, jossa oli tärinäherätin ja ilmakuplahuuhtelu; menetelmää kokeilivat ensin saksalaiset yhdessä koealuksessa, jonka ensimmäinen koematka Suomen vesille päättyi pahoja vaurioita tuottaneeseen sähkötulipaloon Merenkurkussa; toinen yritys vuotta myöhemmin olikin menestys. ▼
▲Jäänmurtajissa keulapotkureita on korvattu
Sittemmin Suomessa rakennettiin erillinen vastaava keulakappale, jota joku voimakas hinaaja työnsi. Menetelmä tuotti hyvin leveän ja puhtaan rännin, ja sitä käytettiin pääasiassa [[Saimaa]]lla. Jostain syystä menetelmä kuitenkin hylättiin uusien monitoimimurtajien valmistuessa. Irrallinen keulakappale makasi muutamia vuosia Hietalahden rannassa, kunnes vietiin pois.
| |||