Ero sivun ”Alfred Gusenbauer” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: et:Alfred Gusenbauer
J Erra (keskustelu | muokkaukset)
kieliasua uudistettu
Rivi 1:
[[Kuva:Gusenbauer.jpg|thumb|160px|Alfred Gusenbauer vappuna 2006.]]
'''Alfred Gusenbauer''' (s. [[8. helmikuuta]] [[1960]]) on Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen ([[SPÖ]]) johtaja vuodesta 2000. SPÖ:sta tuli maan suurin puolue 1. lokakuuta 2006 järjestetyissä vaaleissapuheenjohtaja ja Gusenbauerista kansleri 11. tammikuutaItävallan 2007liittokansleri.
 
Gusenbauer on kotoisin [[Sankt Pölten]]ista [[Ala-Itävalta|Ala-Itävallasta]]. Hän kävi koulunsa [[Wieselburg]]issa ja opiskeli valtiotieteitä Wienin yliopistossa, josta hän myös väitteli valtiotieteiden tohtoriksi 1987. Koko uransa hän on tehnyt politiikan parissa, SPÖ:n työntekijänä tai parlamentin jäsenenä. Hän olitoimi Ala-Itävallan Arbeiterkammerin tutkijatutkijana 1990–1999, ja SozialistischenSozialistische Jugendin liittovaltiojohtajaliittopuheenjohtajana 1984–1990, sosialistisen nuorisointernationaalin varajohtajanavarapuheenjohtajana 1985–1989, ja [[sosialistinen internationaali|Sosialistisen internationaalin]] varapuheenjohtajana 1989.
 
Hänet valittiin 1991 parlamentin alahuoneeseen Bundesratiin Ala-Itävallasta. Vuonna 2000 hänet valittiin puolueenSPÖ:n ryhmän johtoon parlamentissapuheenjohtajaksi ja samalla puolueen pääsihteeriksiparlamenttiryhmän johtoon. Vuoden 2002 parlamenttivaaleissa SPÖ sai 2002Gusenbauerin vaaleissajohdolla neljä lisäpaikkaa, muttei onnistunut lyömäänvoittamaan hallitsevaavaltaapitänyttä [[ÖVP]]:tä.
 
Vuoden 2006 vaaleissa SPÖ nousi maan suurimmaksi puolueeksi, muttei pystynytsaavuttanut muodostamaanenemmistöä hallitusta edesyhdessä [[Grünen|vihreiden]] avullakanssa. Kolmikuukautisten hallitusneuvotteluiden jälkeen SPÖ ja ÖVP muodostivat [[11. tammikuuta]] [[2007]] Gusenbauerin johdolla [[suuri koalitio|suuren koalitiohallituksen]], johon ne molemmat puolueet saivat seitsemän ministeriä.
 
== Kirjallisuutta ==