Ero sivun ”Arvo Hautala” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Uuno Arvo Hautala''' ([[22. huhtikuuta]] [[1917]], [[Evijärvi]] – [[25. joulukuuta]] [[1985]]) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja ja poliitikko. Hautala toimi [[Suomen Elintarviketyöläisten Liitto|Suomen elintarviketyöläisten liiton]] puheenjohtajana (1953–1966), [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK]]:n II puheenjohtajana (1966–1976) ja asuntoministerinä (1976). HänHautala oli [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] poliittisen toimikunnan jäsen (1967–1978<!--?-->) ja [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen kansan demokraattisen liiton]] [[Helsingin kaupunginvaltuusto|kaupunginvaltuutettu Helsingissä]] (1957–1972).
 
Arvo Hautala syntyi seitsemäntenä lapsena evijärveläiseen perheeseen, jonka isä oli pienviljelijä ja käsityöläinen. Nuori Hautala aloitti poliittisen toimintansa kotikylänsä työväenyhdistyksessä ja työväentalolla, jonka ovet suljettiin 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen painostuksen seurauksena. Sota-aikana Hautala vietti rintamalla viisi vuotta.<ref name="itseasiassa">Itse asiassa kuultuna. Arvo Hautala (haastattelu 17.1.1975) (WSOY 1979)</ref>
SKP:hen joulukuussa 1945 liittynyt<ref>Arvo Hautala: Kehuttiin lakkokenraaliksi (WSOY 1977), s. 28.</ref> Arvo Hautala kuului 1960-luvun alussa SKP:n vaikutusvaltaisimpiin ammattiyhdistyspoliitikoihin. SEL:n puheenjohtaja tunnettiin myös puolueen aktiivisena uudistajana ja [[stalinismi|stalinististen]] virtausten vastustajana. SEL:ssä Hautala ajoi ammattiyhdistysliikkeen suurempaa itsenäisyyttä puoluepolitiikasta. SAK:n johdossa Hautala oli hyväksymässä ensimmäistä tulopoliittista sopimusta ([[Liinamaa I]]) vuonna 1968.<ref name="Lep163">Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? (Edita 1999), s. 163–164.</ref>
 
Hautala liittyi SKP:hen joulukuussa 1945 liittynyt.<ref>Arvo Hautala: Kehuttiin lakkokenraaliksi (WSOY 1977), s. 28.</ref> ArvoVuonna 1949 hän siirtyi SKP:n palkalliseksi toimitsijaksi jouduttuaan työnantajien mustalle listalle. Hautala suoritti Sirolan 1951, jonka jälkeen hän siirtyi [[SKP:n Kymenlaakson piirijärjestö|SKP:n Kymen piiri]]sihteeriksi.<ref name="itseasiassa"/> Hautala kuului 1960-luvun alussa SKP:n vaikutusvaltaisimpiin ammattiyhdistyspoliitikoihin. SEL:n puheenjohtaja tunnettiin myös puolueen aktiivisena uudistajana ja [[stalinismi|stalinististen]] virtausten vastustajana. SEL:ssä Hautala ajoi ammattiyhdistysliikkeen suurempaa itsenäisyyttä puoluepolitiikasta. SAK:n johdossa Hautala oli hyväksymässä ensimmäistä tulopoliittista sopimusta ([[Liinamaa I]]) vuonna 1968.<ref name="Lep163">Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? (Edita 1999), s. 163–164.</ref>
 
Itsenäinen ja tupo-henkinen Hautala sai usein kovaa kritiikkiä SKP:n oppositiolta, joka piti tätä yhtenä pahimmista [[Marxilainen revisionismi|revisionisteista]] puoluejohdossa. Tilanne kärjistyi vuonna 1974, jolloin Hautala kritisoi julkisesti [[Taisto Sinisalo]]a puoluetovereita "herjaavien puheenvuorojen" käyttämisestä [[Kreml]]in neuvotteluissa. Hautala tuomittiin sanoistaan muun muassa [[Pravda]]ssa.<ref name="Lep163"/>
Rivi 10 ⟶ 12:
<references/>
 
[[Luokka:Helsingin kaupunginvaltuutetut|Hautala, Arvo]]
[[Luokka:Kansandemokraattiset poliitikot|Hautala, Arvo]]
[[Luokka:SKP:n jäsenet|Hautala, Arvo]]