Ero sivun ”Oppikoulu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pois turhia lihavointeja; vain hakusanat lihvaoinnilla
Rivi 19:
Oppikoulun opettajat olivat kansakoulunopettajiin verrattuina korkeasti koulutettuja. Heillä oli pääsääntöisesti joko ylempi, tai joissain tapauksissa alempi, [[korkeakoulututkinto]]. Virkarakenne koostui nuoremman ja vanhemman lehtorin viroista, joihin päästiin muutaman vuoden ylimääräisenä opettajana toimimisen jälkeen. Naisille tyttölyseon tai yhteiskoulun lehtorina toimiminen muodosti erään harvoista akateemisista, sosiaalisesti hyväksyttävistä ammateista. Peruskouluun siirtymisen jälkeen oppikoulun opettajat muuttuivat joko lukioiden tai yläasteiden lehtoreiksi.
 
Oppikoulun suurimpana ongelmana oli opetettavan aineksen teoreettisuus. Opetussuunnitelmaan ei sisältynyt lainkaan käsityötä ja lukuaineiden opetus oli varsin teoriapainotteista. Kun 1950-luvulta alkaen yhä suurempi osa ikäluokasta siirtyi oppikouluun, alkoi käydä ilmeiseksi, että opetussuunnitelmaa olisi uudistettava vastaamaan paremmin käytännön elämän tarpeita. Eräänä ratkaisuna tähän olisi voinut ollamolla kansakoulun kuudennen luokan jälkeen aloitettava kolmivuotinen keskikoulu, jota oli kokeiltu 1930–1950-luvuilla eräissä syrjäseudun kunnissa. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollinen ratkaisu, sillä kansakouluissa ei opetettu lainkaan vieraita kieliä, joten ensimmäinen vieras kieli olisi aloitettu vasta 13-vuotiaana. Ratkaisuksi valittiin 1950-luvun lopussa ruotsalaismallinen peruskoulujärjestelmä, joka täytti paremmin alueellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset sekä mahdollisti entistä suuremman valinnaisuuden. Peruskoulujärjestelmä toteutettiin 1970-luvun aikana vaiheittain koko maassa, jolloin suurin osa valtiollisista ja yksityisistä oppikouluista kunnallistettiin. Keskikoulut ja kansakoulujen jatkoluokat muodostivat uuden yläasteen.
 
== Lukio ==