Ero sivun ”Riimusauva” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Riimusauva''' on puusauva, johon on merkitty kuvioin ja viilloin [[kalenteri]]. Mahdollisesti varhaiset lähetyssaarnaajat kantoivat riimusauvoja mukanaan pohjoisessa, ja heiltä niiden käyttö siirtyi muillekin. Sauvojen alkuperästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Riimusauvoja on ollut myös [[Suomi|Suomessa]]. Riimusauvassa ei ollut [[riimukirjoitus]]ta, vaan suomen sana "riimu" tarkoitti alun perin viiltoa ja kuviointia. Toinen selitys on, että riimusauvan "riimu" tulisikin latinan sanasta "primus", joka tarkoittaa uuttakuuta seuraavaa päivää.
Riimusauvassa oli jokaista viikonpäivää varten oma merkki. Erityisten [[merkkipäivä|merkkipäivien]]
Joissakin riimusauvoissa oli lisäksi vuoden päivien alapuolella lisärivi riimuja. Näitä kutsuttiin "kultaluvuiksi" ja ne merkitsivät Kuun vaiheiden kierron vuodesta toiseen satojen vuosien ajaksi eteen ja taaksepäin. Kultaiset luvut ovat peräisin Antiikin Kreikasta 432 e.a.a., kun astronomi Meton laski Kuun 18,6 -vuotisen syklin, ja se kaiverrettin 19 kullatulla luvulla Ateenan muuriin. Kuun n. 19-vuotinen sykli lienee kuitenkin tunnettu jo kivikaudella.
Riimusauvassa yhdeksästätoista kultaluvusta yksi pätee vuoden kerrallaan, ja se päivä, jonka alla kyseinen kultaluku on, on uudenkuun päivä kuluvana vuonna. Seuraavana vuonna uudenkuun päivän osoittaa kultalukujen aakkosjärjestyksessä seuraava merkki. Kun kultaluvut kirjoitettiin yleisesti tunnetuilla 16-kirjaimisilla futhark-"aakkosilla" (joihin tätä varten lisättiin kolme ylimääräistä riimua), oli niiden "aakkosjärjestys" yleisesti tunnettu. Jos käytettiin muuta 19 merkin sarjaa, merkittiin tämä merkkisarja yleensä riimusauvan kahvaan.
Kuun syklien tuntemisella pystyttiin määrittämään Katolisen kirkon huomattavimman juhlan, pääsiäisen ajankohta vuodesta toiseen.
Uppsalan katolinen piispa Olaus Magnus kertoo 1555 latinaksi julkaistussa suuressa historiateoksessaan "Historia de Gentibus Septentrionalibus" (josta osa suomennettu nimellä Pohjoisten kansojen historia), että suomalaiset äidit opettivat tyttärilleen ja isät pojilleen vapaa-aikana riimusauvan käyttöä, jossa he olivat eteviä.
[[Luokka:Kansatiede]]
|