|
'''Raamatunkäännöskomitea''' on [[kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]] tai muun tahon asettama komitea [[Raamattu|Raamatun]] kääntämiseksi.
{{korjattava|Näitä on ollut useampia.}}
'''Raamatunkäännöskomitea'''
== Raamatunkäännöskomitea ==
== Suomessa ==
* Vuoden 1642 [[Biblia]]: käännöskomiteat perustettu vuosina 1602 ja 1638.
Asetettu vuonna 1973.
* Vuonna 1861 asetettiin raamatunkäännöskomitea, joka työskenteli vuosina 1869-86. Käännöstä ei kuitenkaan koskaan hyväksytty käyttöön.
* Vuosien 1933/1938 käännös eli [[Vanha kirkkoraamattu]]: käännöskomitea työssä vuosina 1???-1938.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokoukselle jätettiin 1968 aloite uuden virallisen raamatunsuomennoksen valmistamiseksi. Aloitteen perusteluissa todettiin, että vuosina 1933 ja 1938 käyttöön otettu [[Raamattu]] oli suomen kielen ja raamatuntutkimuksen näkökulmasta vanhentunut ja että varsinkin nuoriso tunsi sanamuodon vanhastavaksi ja vieraannuttavaksi.
* Vuoden 1992 käännös eli [[Uusi kirkkoraamattu]]: käännöskomitea työssä vuosina 1973-1991.
Aloitteen johdosta kirkolliskokous asetti kymmenjäsenisen raamatunkäännöskomitean. Komitean ensimmäinen kokoonpano käsitti Vanhan testamentin ja seemiläisen filologian edustajaina professorit Jussi Aron ja Ilmari Soisalon-Soinisen sekä piispa Aarre Lauhan, Uuden testamentin ja kreikkalaisen filologian edustajina professori Aimo T. Nikolaisen, apul.prof. Esko Haavan, professori Heikki Koskenniemen sekä vt. prof. Jukka Thurénin, kirkon opin edustajana apul.prof. Kalevi Toiviaisen sekä suomen kielen ja tyylin edustajina professori Osmo Ikolan ja kirjailija Lassi Nummen. Koko käännöstyön ajan puheenjohtajana työskenteli piispa Nikolainen. Kohta työnsä alkuvaiheessa komitea pyysi maamme ei-luterilaisia kirkkoja ja yhteisöjä nimeämään edustajansa. Tämän johdosta Ortodoksinen kirkko ja Vapaitten Kristittyjen Neuvosto valitsivat komiteaan kumpikin yhden jäsenen. Katolinen kirkko työskenteli mukana vuonna 1977 asetetussa palauteryhmässä.
{{Tynkä/Kristinusko}}
Uuden kirkkoraamatun kielelliseksi tavoitteeksi määritettiin ”selkeä, luonteva ja nykyaikainen suomen yleiskieli”. Käännöksen tuli olla alkutekstin sisältöä ja tyyliä noudattava nykykielinen käännös. Käännöksen keskeistä ominaisuutta on kuvattu termeillä dynaaminen vastaavuus. Se tarkoittaa merkityksen ensisijaisuutta tekstin ilmaisutapaan nähden. Uuden suomennoksen myötä
on ollut tarkoitus siirtyä alkutekstisidonnaisesta lukijapainotteiseen tekstiin. Raamatun nimistön oikeinkirjoituksessa ja taivutuksessa komitea teki yhteistyötä [[Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen]] nimitoimiston kanssa.
[[Luokka:Raamattu]]
Uusi kirkkoraamattu hyväksyttiin viralliseen käyttöön tammikuussa 1992.
| 