'''Väinö Auer''' (s. [[7. tammikuuta]] [[1895]], [[Helsinki]] -– k. [[20. maaliskuuta]] [[1981]], [[Helsinki]]) oli suomalainen maantieteilijä ja geologi jonka [[Argentiina|Argentiinan]] [[Tulimaa|Tulimaassa]] ja [[Patagonia|Patagoniassa]] tekemät tutkimukset olivat aikanaanaikoinaan uraauurtavia.
Auer opiskeli [[Helsingin yliopisto|Helsingin yliopistossa]] suorittaen tohtorin tutkinnon [[1923]]. Hänestä tuli yliopiston maantieteen professori [[1929]].
Väinö Auer on tunnettututki erityisesti turvesoidenturvesoita tutkijanaja jasitä, miten ne ovat [[jääkausi]]en jälkeen muodostuneet pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Opetusministeriön määrärahan turvin Auer tutkijatovereineen perehtyi vuosina 1928–1929 [[Tulimaa]]n topografiaan, geologiaan, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Auer antoi [[löytöretkeilijä|löytöretkeilijöiden]] tapaan monille löytämilleen paikoille suomalaisia nimiä: Finlandia-vuonoFinlandiavuono, Fjordo Presidente Relander, Runeberg-, Lönnrot- ja Kivijäätiköt, mutta nimet eivät vakiintuneet jaeivätkä päässeet uudempiin karttoihin. Auer jatkoi tutkimuksia [[Patagonia|Patagoniassa]] vuosina [[1937]]-–[[1938]], ja myöhemmin vuosina [[1946]]-–[[1953]] Auerhän toimi [[Argentiina|Argentiinassa]] [[Juan Peron|Peronin]] hallituksen neuvonantajana.
== Jaghan-intiaanit ==
Väinö Auer oli myös kiinnostunut seudun alkuperäisväestön ''jaghan'' (yagan, yaman) -intiaanien elämästä ja kyvystä selviytyä hatarien majojensa, nuotioittensa, kanoottiensa ja meren antimien turvin lähes alasti ankarassa ilmastossa. Tautien ja seudulle uudisasukkaiksi muuttaneiden lammasfarmareiden vainon seurauksena jaghanien lukumäärä väheni radikaalisti, ja he joutuivat vähitellen luopumaan omasta kulttuuristaan ja kielestään.
== Yliopistoura ==
Palattuaan Suomeen [[1953]] Auer toimi [[Helsingin yliopisto|Helsingin yliopiston]] maantieteen professorina [[1953]]-–[[1957]] ja geologian ja paleontologian professorina [[1957]]-–[[1963]].
