Ero sivun ”Suomenhevonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kirjallisuutta: yrittävät olla tekijän nimen mukaan aakkostettuna |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 9:
===Historia ja polveutuminen===
SUOMENHEVONEN -SOTARATSU
Suomalaisten ensimmäinen kosketus hevosiin juontaa tuhansien vuosien taakse. Hevosen tiedetään olleen kotieläimenä kivikauden lopulla, ja muunmuassa Suomen vanhin hevoseen liittyvä löydös,
nahka kuolaimet, on peräisin 3500 vuotta sitten Vöyrillä kotieläimenä kulkeneelta hevoselta. On mahdollista että kivikauden loppupuolen aikaiset esi- isämme toivat ensimmäiset hevosemme 4500-vuotta sitten nykyisen Karjalan alueelta.
Suomalais-Ugrilaisen kielen iäksi on arvioitu 14 000 vuotta, ja Kalevi Wiikin mukaan se on euroopassa ensimmäisenä puhuttu kieli. Sana hepo, hevonen tunnetaan kaikissa itämeren-suomalaisissa
kielissä, sana varsa on vielä vanhempi. Karjalais-Vepsäläinen sana marhaminta eli riimu sekä sana suitset tunnetaan myös muissa itämeren-suomalaisissa kielissä, ne on leviämis-keskukseltaan karjalaisia. Sanat ratsu ja ratsastaa kuuluvat vain hevoskulttuuriin mutta ovat myös vastaavia itämeren-suomalaisissa kielissä.
Vuonna 1229 paavi Gregorius toinen kirjeessään Gotlantilaisille kauppiaille, kielsi viemästä pakanoille hevosia Suomeen. 1300-luvulla Karjalaiset tuli eritoten kuuluisiksi hyvistä hevosistaan,
maine oli niin kova että muualla puhuttiin Tamma-Karjalasta. Kovina kauppamiehinä Karjalaiset myivät hevosiaan laiva-lasteittain Saksaan, jolloin Ruotsi-Suomen kuningas puuttui kaupankäyntiin kieltämällä myymästä seitsemän vuotta nuorempia hevosia.
'''Suomalainen ratsuväki 1500-1994'''
Laihian Mujanvainiolta C.F. Meinarder löysi 1938 pyöreälakisen kivenkupuran, kaksi rautaista paimensauvaneulaa, suomalaisen väkäkeihään, kaksiteräisen väkipuukon, lehmuksenlehtisen keihäänkärjen, kuolaimet ja kolmepuukkoa. Esineet edustavat nuoremman kansainvaellus- ajan ratsusotilaan aseistusta n.300-luvulta. Samalta alueelta on löytynyt myös useita Rooman valtakunnassa valmistettuja tuotteita, joita virtasi goottien ja germaanien kanssa käydyn kaupankäynnin yhteydessä myös pohjoiseen.
Suomalaisesta ratsuväestä tiedetään jo 1500-luvulta, Kustaa Vaasan aikaan perustettiin vuonna 1555 ensimmäinen ratsuväen lipusto. Tuolloin ratsain suoritetusta palveluksesta talollinen sai verovapauden. Saksalaiset kävivät hevoskauppaa Suomalaisten sotilaiden kanssa, suomalaisten hevonen oli kuuluisa nopeudestaan ja sitkeydestään. Sotilaiden välisen kaupankäynnin on kuvannut piirtämällä, Ruotsalainen Olaus Magnusen 1500-luvulla. Suomalaisen ratsuväen ensimmäinen voitonpäivä oli Pulkovan taistelu Puolassa 1626, rynnäkkökomento oli "hakkaa päälle" .
'''Hakkapeliitat'''
30-vuotisen sodan aikana Hakkapeliitat loivat pelottavan vaikutuksen ratsuineen Saksan ja muun Euroopan asukkaisiin. Baijerissa ei muisteta hyvällä vielä tänäkään päivänä Hakkapeliittoja. Saksalaisia huvitti Hakkapeliittain pieni Suomen hevonen, jatkosodan aikana he nauroivat suomalaiselle tykkihevoselle. Tositoimissa nauru loppui kun huomasivat Suomenhevosen tehokkuuden vaikeissa olosuhteissa. Hakkapeliittain voittokulku alkoi Itämereltä Baijerin Alpeille ja Rheinin-laaksosta Tonavalle sekä Böömiin. 30-vuotisessa sodassa oli melkein kaikki Suomen miesväestö, jotkut olivat jopa 40-vuotta yhtäjaksoisesti Keski-Euroopassa sotimassa. Pienuus oli 1500-luvulla suomalaisen hevosen silmiinpistävä rotuominaisuus, hakkapeliittojen hevosten korkeus satulantakaa mitattuna oli noin 105-130 cm. Sitkeydessä ne olivat kuitenkin vertaansa vailla.Hakkapeliitat hevosineen sai Euroopan sotatantereilla kuolemattoman maineen.
Ruotsi-Suomen kuningas Kaarle X kustaan aikana suomalaiset olivat taas sodassa Tanskassa ja Puolassa. 1658 tapahtui kuuluisa ratsastus vähä-Beltin yli. 1676 Majuri Münchausenin Karjalasta kokoama "musta rakuunarykmentti" kaatui Lundin taistelussa viimmeiseen mieheen.
Kaarle II aikana vakiintui ruotuväkilaitos, asevelvollisuus jossa muutamat talot muodosti ruodun. Ratsuväen varusti varakkaammat rustholli-tilat.
1700-luvulla Kaarle XII mukana alkoi uudet sodat, pohjansota ja isoviha. Narvassa taisteltiin voitokkaasti ja välillä käytiin myös Keski-Euroopassa voittamassa, kunnes Euroopan halki kulkenut ratsastus päättyi tappioon Pultavassa. Pultavan taistelun jälkeen Venäläiset miehitti Suomen.
Isoviha ja Venäläisten miehitys päättyi Uudenkaupungin rauhaan.
Fredrik I aikana muutettiin Uudenmaan- ja Hämeen ratsuväkirykmentin nimi Uudemmaan- ja Hämeen rakuunarykmentiksi. Tältä ajalta on peräisin ristikkäiset f-kirjain tunnus.
Hattujen-sota katkaisi 1741-42 rauhallisen kauden, Lappeenrannan taistelun jälkeen maa taas miehitettiin. Sodan päätyttyä perustettiin Karjalan rakuunarykmentti ja henkivartiorakuunarykmentti.
Savon prikaatin komentaja Yrjö Maunu Bregfudden kehitti kevyen ratsuväen taktiikan, oloihimme ja maastoon soveltuvan taistelutekniikan. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran Porrassalmen taistelussa 1789 ja Tilhovan taistelussa jossa Kymijoen yli tulleet Venäläiset pysäytettiin.
1808 Suomen sodan aikana rakuunat ottivat rajusti yhteen kasakoiden kanssa. Sodan seurauksena oli että Suomi liitettiin Venäjään, ratsuväen tarina pysähtyi 80-vuodeksi.
Säätyjen anomuksesta 1887 Suomalainen ratsuväki perustettiin uudelleen, se aloitti 1890 Lappeenrannassa. Komentajana oli Oskar Theoder Shuman. 1901 sortovuonna Suomen sotaväki ja rakuunat taas lakkautettiin.
1915 jääkärit saivat Saksassa sotilaskoulutusta ja 1917 siihen perustettiin myös ratsuosasto. Porvooseen perustettu ja Lappajärvelle siirretty ratsas-tava värvätty poliisijoukko, järjestyslipusto, sai vanhan kunniakkaan Uudenmaan rakuunarykmentin nimen. Saksasta saapuneet Suomalaiset ratsujääkärit komennettiin Joensuuhun perustettuun Karjalan ratsuväkirykmenttiin.
Ratsukoiden sotiessa usein ulkomailla, voidaan kysyä, miten paljon... suomalainen hevosrotu on vaikuttanut muun Euroopan hevoskantoihin? 1850 - 1910 välisenä aikana Suomenhevosta vietiin yli 200 000 yksilöä ulkomaille.
'''Nykyisen Suomenhevosen muodostuminen'''
Olaus Magnussenin piirros 1500-luvulta kuvaa hevosen käyttöä ja peltomaan muokkaamista auralla, piikkiäkeellä ja unkaamalla. Säännöllinen pelto- eli auraviljely sai pysyvän jalansijan 1500-luvulla
Etelä-Pohjanmaalla syrjäyttäen kaskiviljelyn.
Vuonna 1550 Kustaa Vaasa, määräsi perustettavaksi Suomeen hevossiittoloita, joihin piti tuoda hevosia Ruotsistakin. Hevossiittoloita perustettiin lähinnä Lounais- ja Etelä - Suomeen.
Esim. Porissa oli kruunun hevossiittola 1648.
1761 P.A.Gadd, ensimmäisiä maanviljelyskemian tutkijoitamme, kertoi esitelmässään Savo-Karjalaisesta hevosesta. Hänen mukaansa se polveutuu tataarilaisista hevosista, harvoin kasvaa yli 133 cm korkuiseksi. Väriltään ne ovat rautiaita tai ruunikoita, siis tummanruskeita ja mustajouhisia. Vetokyky sillä on hyvä, samoin rakenne. Gaddin mukaan tätä hevosta oli myös muualla, mutta sitä oli jalostettu ruotsalaisen Skånen hevosen avulla suuremmaksi.
1600- ja 1700-luvulla kruunun hevossiittoloita laajennettiin Itä-Suomeenkin. 1780 Rantasalmen Haapaniemessä pidettiin Ruotsalaisen Strömsholmin rodun siitosoriita. Haapaniemi lakkautettiin kuitenkin melko pian.
Suomen sodan vuosina 1808-1809 jäi maahan paljon Venäläisten hevosia, joista osasta polveutui hyvinkin arvostettuja kantoja. Tiettävästi ensimmäinen ravikilpailun tapainen koetus ilman ajanottoa, järjestettiin Turussa Aurajoen jäällä 1821. Siinä kokeiltiin kenen hevonen
saapuu ensimmäisenä maaliin. Varsinainen kilpailutoiminta alkoi ajan-ottoineen ja palkintoineen 1850 -luvun puolivälissä.
Venäjän keisarillinen Suomen senaatti antoi 1840 2300 ruplan määrärahan kruunun siitosoriin ostamiseksi, pyrkimyksenä parantaa maamme hevoskantaa. Pielisjärvellä kehittyi ns. Sarkkilan rotu, kantaisäksi sanotaan sotaherra Fyrstenborgin Zefirka oria. 1850-luvulla se oli Pielisjärvellä ja Liperissä kruununoriina. Ns. Halin rotu sanotaan polveutuneen Arabialisesta tammasta, jota astutettiin Sarkkilan oriilla. Myöhemmin suvut ovat kadonneet ilmeisesti hevoskaupan myötä.
Loviisassa perustettiin 28.12.1960 ensimmäinen "Hevoslajin parantamisyhdistys Suomessa". Se oli alkuna Hevosystäväin- ja jalostus yhdistysten perustamiselle maahamme.
Katovuodet 1867-1868 olivat alkua hevoskannan kehitykselle. Parannuspyrkimykset tulivat esiin lisääntyneen hevoskaupan myötä, hevosaineksen tuonti ulkomailta lisääntyi. Uudellamaalla toimi 1870-1880 yhtiö, joka pyrki parantamaan vaunuhevoskantaamme Norfolk-rodulla. Toiminta epäonnistui seuraavan sukupolven oltua enimmäkseen päävikaisia.
Samaan aikaan Heinävedelle perustettiin siittola joka hankki Orlov-oriita, tiettävästi siellä olisi ollut yksi Arabialainenkin-ori. Muutama Etelä-Suomalainen kartano käytti täysi- tai puoliverisiä hevosia siitokseen. Tavoite oli kasvattaa tilalle ajohevoset ja muutama myyntiinkin.
Venäläisten juoksijahevosten jälkeläisiä levisi tätä kautta, sekamuotoisia hevosia saattoi kulkeutua vilkastuneen liikkumisen ja hevoskaupan myötä sangen kauaksikin. Muutama kartano Etelä-Suomessa käytti Ardennilais-rotuisia hevosia siitokseen. Norjan Gubrandsdalin-rodun hevosta käytettiin Oulun läänissä siitokseen.
Suomenhevosen muotoutuminen kertoo osaltaan maamme asemasta Slaavilaisen ja Scandinaavisen kulttuuripiirin kohtaamis alueesta. Nykyisen Suomenhevosen kehittyminen ravi-ja harrastehevoseksi Hakkapeliittain sotaratsusta, on käynyt erilaisia kehitysvaiheita kulloisen tarpeen mukaan: oli sitten ratsun nopeuden lisääminen, vaunuhevosen ulkonäön komistaminen tai peltomiehen vetojuhdan voiman kartuttaminen. Nämä tekijät ovat muovanneet Suomenhevosesta monipuolisen rodun, sanottaisiinko ainutlaatuisen. Harvasta muusta hevosrodusta löytyy Suomenhevosen veroista, joka vetäisi 1500 kg kivirekeä, juoksisi nopeimmillaan 1.20 kilometriaikaa, sopisi vaunu- ja valjakkohevoseksi, ratsuksi tai vaatimattomasti työhevoseksi. Parasta on sen älykäs luonne, sitkeys, rauhallisuus ja karvaturrimaisen räyhäkkä olemus.
'''Täysiverinen Suomenhevonen'''
Hippologi ja läänineläinlääkäri J.L.Fabritius oli sitä mieltä että hevostemme kehittämiseksi raviurheilu on parastapa. Hänen ori Kirppua on luonnehdittu suomenjuoksijan kantaisäksi.
Tuontihevosia paremmaksi keinoksi katsottiin silloisen Suomenhevosen kehittämisen määrätietoisen jalostuksen avulla. Kantakirja avattiin 1907 ja valtio merkitsi siihen ensimmäiset oriit. Valtion rahoittamissa kilpa-ajoissa, voittajien katsottiin omaavan jalostukseen sopivia hyveitä. Kuninkuusravit pidettiin 1924 ensimmäisen kerran. Maatalouden kehittyessä koneellisempaan suuntaan, alettiin tarvita hevosia joiden veto-kyky oli hyvä, kuninkaita ei katsottu hyvällä. Hyvä juoksija oli toisarvoinen voimakkaan työhevosen rinnalla. Oli kuitenkin kasvattajia, joiden mielestä hevosen tuli omata myös liikkuvuutta.
'''Murto'''
Toukokuun 17 päivä 1917 oli merkittävä päivä nykyiselle Suomenhevoselle. Vähäkyrössä syntyi varsa, ori Murto 2306, josta tuli Suomenhevosten merkittävin kantaisä. Murron lähisuku oli työhevos voittoinen mutta juoksijoitakin löytyi. Ensimmäisen kerran tarjottaessa kantakirjaan, ori hylättiin oudon tyyppisenä ja liian loistokkaana.
Maine ja kunnia alkoi Laihialla, viisivuotiaan Murron voittaessa. Turpeana ja lihotettuna Murto selvisi kantakirjaan 1923 Vaasassa ja lopullinen huipulle nousu tapahtui 1925 kansainvälisillä areenoilla Norköpingin radan vihkiäisajoissa Ruotsissa. Murron ansiolista oli pitkä, 8-kertainen SE-hevonen, kaksinkertainen ravikuningas, Solvallan valloittaja, jossa Murron taakse jäi kaksi Amerikasta tuotua lämminveristäkin, ensimmäinen 1.30 alittaja ja mestariperiyttäjä.
Murrolla oli lähes 1000 varsaa, joista 52 oria ja 134 tammaa sai siitoshevosen oikeudet. Murron jälkeläisistä kuuluisin oli Eri-Aaroni.
Eri-Aaroni oli ylitse muiden, voitti ravikuninkuuden, ravasi Suomenhevosten ennätyksen 1.27.8 ja jätti jälkeläisiä 1100 varsallaan. Jälkeläisistä 22 alitti tähtijuoksijan rajan. Eri-Aaronissa yhdistyi työhevosen ja juoksijan ominaisuudet, joista 167 ori- ja 381 tamma-
jälkeläistä todistavat isän hyväksi vetovarmuuden periyttäjäksi.
30-luvulla Murtolaiset hevoset oli aliarvostettuja, tunnustus tuli myöhemmin kun maine oli
saavutettu "baanalla". Kantakirjakonsulenti Väinö Erälä seisoi Eri-Aaronin pilttuun vieressä Laihialla, ja sanoi tammanäyttelykunnan jäsenelle mv. O.J.Hirvelälle: "On jo aika antaa murtolaiselle hevoselle sille kuuluva arvo". Juoksija Eri-Aaroni ja työhevonen Pora olivat Seinäjoen juhlanäyttelyssä vierekkäisissä pilttuissa. Arvostelussa Pora oli saanut I alkinnon ja Eri-Aaroni II palkinnon. Tästä juoksijajalostuksen apostoli M.E. Takala äimääntyi ja sai sanotuksi: "Sontaa
ja kultaa vierekkäin, ja kulta saa toisen palkinnon...".
Eipä silti, nykyisin tuo "sonta" tarvitsisi tunnustuksen sodassa hyvin palvelleena ja maamme jälleen rakentajana. Olisi suuri vahinko, jos maailmanluonnon säätiönkin uhanalaisten eläinten listoilla oleva Suomentyöhevonen häviäisi kokonaan. Raviurheilu pelasti juoksijahevosen, olisiko vetokilpailusta vedonlyönteineen työhevosen pelastus......?
*lähdeaineisto
Olavi Antila Perinnealbumi E-P 2
Kustaa Vilkuna
Suomen Hippos Puolivuosisataa kuninkuusraveja
Hevosurheilu Artikkelit ja uutiset
Heikki Laakso E-P:n Maakuntamuseon 1990 Suomenhevonen näyttelyn aineisto.
Suomenhevonen polveutuu paikallisista hevosista, joita on [[risteyttäminen|risteytetty]] sekä [[Venäjä|venäläisten]] että [[Eurooppa|eurooppalaisten]] rotujen, muiden muassa [[orlovravuri]]n, kanssa. Rodun [[kantakirja]] avattiin vuonna [[1907]], mistä lähtien suomenhevosia on [[jalostaminen|jalostettu]] virallisesti. Kantakirjan avaamisesta lähtien jalostus on kuitenkin ollut puhdassiitosta eli muita rotuja ei ole enää lainkaan saanut risteyttää suomenhevoseen. <ref>http://havia.net/suomenhevonen/historia.php</ref>
| |||