Ero sivun ”Polyteenikromosomi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Esiintyminen: sääski |
merkitys, historia, kuva, fix |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Drosophila polytene chromosomes 2.jpg|thumb|right|300px|a) Faasikontrastimikroskooppikuva [[banaanikärpänen|banaanikärpäsen]] polyteenikromosomeista. X-kromosomin pää on merkitty nuolella. Kromosentri sijaitsee kuvan oikeassa yläkulmassa. b) Osasuurennos polyteenikromosomirihmasta. Tummat kromomeeri- ja vaaleat interkromomeerijuovat näkyvät selvästi.]]
'''Polyteenikromosomit''' ovat kaapelimaisia, useaan kertaan monistuneita [[kromosomi|jättiläiskromosomeja]], joita esiintyy mm. joillakin [[Diptera]]-lajeilla. Ne ovat pääosin geenitoimintaa tehostavia rakenteita. Useiden identtisten kopioiden ansiosta [[mRNA]]-synteesi on polyteenikromosomillisissa soluissa erittäin tehokasta. Polyteenikromosomeja tavataankin siksi useimmiten solutyypeissä, joissa vaaditaan paljon joitain tiettyjä [[proteiini]]a. Polyteenikromosomien muodostumismekanismi mahdollistaa myös solun koon huomattavan kasvattamisen. Polyteenikromosomien geenitoiminnan aktivoituminen havaitaan nk. puffeina. Polyteenikromosomit löysi ensimmäisenä Édouard Balbian [[1881]] [[surviaissääsket|surviaissääsken]] sylkirauhasista.
==Rakenne==
[[Kuva:Polyten_chromosome.jpg|thumb|right|250px|a) [[Fluorescent in situ hybridization|FISH]]-värjätty banaanikärpäsen polyteenikromosomisto.]]
Polyteenikromosomit syntyvät interfaasikromosomeista peräkkäisten endoreduplikaatiosyklien seurauksena. Syklissä solu palaa aina uudelleen [[solusykli]]n S-vaiheesta takaisin G1-vaiheeseen, eikä [[solunjakautuminen|solunjakautumista]] tapahdu. Esimerkiksi [[banaanikärpänen|banaanikärpäsellä]] kymmenen syklin seurauksena syntyy pariutuneista homologisista kromosomeista 1024 kromatidia (= 2<sup>10</sup>), jotka pysyvät kiinni toisissaan. [[Eukromatiini]] monistuu aina laji- ja kudosspesifisesti yhtä monta kertaa, mutta [[heterokromatiini]] replikoituu vain muutamia kertoja. Kromosomien koko on erittäin suuri tavallisiin interfaasikromosomeihin verrattuna. Ne voivat olla paksuudeltaan jopa 15 - 25μm ja pituudeltaan 100 - 25μm.
Rivi 19 ⟶ 20:
==Polyteenikromosomien tutkimus==
Erikoisen rakeenteensa vuoksi polyteenikromosomien sytogeneettinen ja molekyyligeneettinen tutkimus on antanut paljon tietoa mm. kromosomien rakenteesta, eukaryoottien geenitoiminnan säätelystä ja transkriptiosta yleensä. Polyteenikromosomeilla on merkitystä myös nykyisessä tutkimuksessa. Vaikka ne näyttävätkin melko erilaisilta, niiden rakenne kuitenkin muistuttaa hyvin interfaasikromosomin yleistä rakennetta. Siten polyteenikromosomeilla voidaan tehdä erilaisia rakennetutkimuksia, jotka olisivat mahdottomia suorittaa tavallisilla intefaasivaiheen kromosomeilla niiden pienen koon takia.
''Drosophila''-genetiikassa polyteenikromosomit ovat tarjonneet loistavan mahdollisuuden geenien ja erilaisten keinotekoisten insertioiden paikantamiseen kromosomistossa. Alun perin paikannus on tapahtunut pelkän valomikroskoopin avulla juovarakenteen muutoksia vertailemalla, mutta mikroskooppi- ja DNA-tekniikoiden myötä erilaiset ''In situ'' -hybridisaatiotutkimukset ovat mahdollistaneet tunnetun DNA-sekvenssin paikallistamisen huomattavalla tarkkuudella fluoresenssileimatuilla koettimella.
| |||