*#redirect [[Seitsemän kuolemansyntiä]] ▼{{copyvio|http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/1601/kateus.html linkki}}
'''Kateus''' on mielentila, joka aiheutuu toisen paremmuuden, menestyksen, varakkuuden tai vastaavan asian johdosta. Kateutta tuntevassa se aiheuttaa harminsekaista epäsuopeuden tunnetta. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä. Kateus ilmenee kadehtimisena.
Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmenetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on.
Saksalaisen sosiologin Helmut Schoeckin mukaan jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mitä itseltä puuttuu. Kaikkien kulttuurien sananlaskuissa ja tarinoissa kateus myös tuomitaan.
Schoeck uskoo, että kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.
Schoeckin mukaan kadehtija ei halua minkäänlaista sosiaalista suhdetta kademielensä kohteeseen. Hän ei itse asiassa oikeasti edes halua kadehtimiaan asioita. Hän haluaa kateutensa kohteen tulevan ryöstetyksi, nöyryytetyksi ja loukatuksi mutta ei oikeastaan mieti, miten saisi haluamansa esineet tai ominaisuudet itselleen.
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä. Kademielinen venäläinen tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason.
Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin. Yhteiskuntatieteilijä Fransesco Alberoni selittää ilmiötä sillä, että hyvin menestyvät julkkikset ovat idoleita, jotka koetaan samastumisen kautta osaksi itseä. Kun idolilla menee hyvin, tuntuu siltä kuin itsekin menestyisi. Toisaalta lähimmäisten onni virittää meitä aivan toisella tavalla. Koska ihminen kadehtii eniten niitä, joiden lähtökohdat ovat samat kuin itsellä, näyttäytyy ilkeä tunne useimmiten siellä, missä tasavertaiset ihmiset kokoontuvat. Alberonin mukaan kateuden yleisin oire on pahat puheet, joiden tarkoituksena on vähätellä kateuden kohdetta.
Kateus on oleellinen osa politiikkaa. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat yleensä tyytyväisempiä niihin poliitikkoihin, jotka lupaavat ottaa muilta pois kuin niihin, jotka lupaavat antaa heille itselleen jotakin. Saksassakin natsit pääsivät aikanaan valtaan juuri kateellisille osoitetuilla lupauksilla. Äänestäjät tekevät päätöksensä tunteella ja vain osittain järjellä. Poliitikon menestyksen ehto on vedota oikealla tavalla oikeisiin tunteisiin. Psykoanalyytikot ovat pitkään tienneet, että yksi tärkeimmistä poliittisista tunneaseista on kateus. Vasemmistolaiset poliitikot vetoavat yleensä ihmisten kateuteen. Oikeistolaiset taas maalailevat uhkakuvia toisten kateudesta. Heille kateus näyttäytyy myös yhteiskunnallisissa järjestelmissä, kuten progressiivisessa tuloverossa.
Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan.
==Lähde==
* Aviisi 16/2001: Kellä onni on, se onnen kätkeköön [http://www.uta.fi/lehdet/aviisi/1601/kateus.html linkki]
==Katso myös==
▲* [[Seitsemän kuolemansyntiä]]
[[Luokka:Psykologia]]
| 