Wikipedia

Ero sivun ”Gallikanismi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Thijs!bot (keskustelu | muokkaukset)
166 217 muokkausta
p Botti lisäsi: hu:Gallikanizmus
p kh w
Rivi 1:
'''Gallikanismi''' on uskonnollinen ja poliittinen oppi, jonka tarkoituksena on ollut organisoida Ranskan[[Ranska]]n [[katolinen kirkko]] mahdollisimman itsenäiseksi paavien[[paavi]]en vallankäytöstä. Gallikanismi tunnustaantunnustaa ranskanRanskan katolisuuden erikoisluonteen, ja hylkää siten paavien liian voimakkaan sekaantumisen kaikkiin Ranskan asioihin. Oppi myöntää paavin johtoaseman ja tuomiovallan. Mutta vastustaanse vastustaa hänen kaikkivaltiuttaan sekä korostaa [[ekumeeniset kirkolliskokoukset|yleisten kirkolliskokouksien]] ja valtionpäämiesten[[valtionpäämies]]ten roolia.
 
Käytännössä tämä merkitsi eritoten hyvin tiukkaa Ranskan valtionpäämiehen (kuninkaan tai keisarin) otetta piispojen nimityksessä koko valtakunnan alueelle. Vaikkakin paavien asemaa kunnioitettiin, niin tämän oppijärjestelmän mukaisesti hänhänen vallalleen asetettiin hyvin tiukat puitteet. Opin mukaan kirkolliskokoukseen kokoontuneiden piispojen tekemät päätökset olivat ylivoimaisesti tärkeimmättärkeämmät ja lainvoimaisimmatlainvoimaisemmat kun paavien yksistään tekemät.
 
Ranskassa tapahtuivat 1400-luvulla tapahtuivat ensimmäiset yritykset kohden gallikanismia. Kuningas [[Kaarle VII (Ranska)|Kaarle VII]] rajoitti [[7. heinäkuuta]] [[1438]] Bourgesissa antamallaan asetukselleasetuksella (Pragmatique Sanction de Bourges) paavien etuoikeuksia ja myönsi myönsi korkeimmän päätösvallan [[Basel]]in ja [[Konstanzin kirkolliskokous|Konstanzin]] kirkolliskokouksille.
 
Kaikkein tunnetuin oppisuunnan edustaja oli Meaux piispa [[Jacques Bénigne Bossuet]], joka vaikutti 1600-luvulla. Hän kirjoitti neljä artikkelia gallikanismista vuonna [[1682]] neljä artikkelia, jotka olivat Ranskan piispankokouksen allekirjoittamia. Hän otti käyttöönsä Konstanzin kirkolliskokouksen päätökset, joiden mukaan ekumeeninen kirkolliskokous eli kaikkien piispojen ja pottienapottien kokous, oli kironkirkon ylin auktoriteetti myös kirkon opetuksen suhteen.
 
Gallikanismi voimistui 1700-luvun lopulla eritoten Ranskan papiston keskuudessa, johpn vaikuttivat Boussuetän teoriat, jotka hyväksyttiin laajalti, ja toisaalta myös [[Jansenismi|jansenistien]] omaksuman gallikaanisen asenteen vuoksi, jotka syyttivät paavia sekaantumisesta Ranskan papiston sisäisiin asioihin. Seuraavalla vuosisadalla, 1700-luvulla, gallicanismin ajatus oli jo vallannut lähes kokonaisuudessaan ranskalaisen papiston, joka toisaalta salli [[ranskan vallankumous|vallankumouksen]] myötä papiston siviilioikeuksien lainsäädännöllisen aseman, joka puolestaan oli voimakkaasti gallikaanisten ajatusten läpitunkemaa. Tämä lainsäädäntö teki käytännössä papistosta tavallisia virkamiehiä, joiden palkan valtio maksoi, mutta joiden oli vannottava uskollisuudenvala Perustuslaille. Pitkällisen aikailuin jälkeen paavi [[Pius VI]] tuomitsi tuon perustuslain. Tämä aiheutti hajaannuksen ranskalaisen papiston keskuudessa.
Rivi 11:
Félicité Robert de Lamennais kitisoi voimakkaasti kirjassaan ''Essai sur l'indifférence en matière de religion'', jonka hän kirjoitti vuosien [[1817]] ja [[1823]] välillä, gallikanismia ja sen periaatteita.
 
VuottaLopulta vuonna [[1870]] [[Rooma]]ssa [[Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous]] julisti paavin erehtymättömäksi. Tämä päätös, vaikkakin ranskalaisten piispojen voimakkaasti vastustama, soitti iltakelloja gallikanismille. TulokseniTuloksena oli Ranskan tasavallan maalistuminenmaallistuminen ja vuonna [[1905]] tapahtunut täydellinen kirkon ja valtion ero.
 
== Katso myös ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Gallikanismi”