Ruotsin valtakunnassa otettiin ylesen eurooppalaisen käytännön mukaisesti vuonna 1608 käyttöön niin sanottu "Mooseksen laki". Mooseksen lain mukaan muun muassa jumalanpilkasta, kiroilusta, vanhempiaan vastaan rikkomisesta, väärästä valasta, taposta, koron kiskonnasta, väärästä todistuksesta ja useista seksuaalirikoksista voitiin tuomita kuolemaan. Myös noituus ja taikuus oli kiellettyä ja noitaoikeudenkäynneissä vedottiin usein raamatunlauseisiin. <ref>[http://www.chronicon.com/noita/jumalanlaki.html JUMALAN LAKI ASTUU VOIMAAN]</ref> Käskyjen rikkomisesta ja jumalanpilkasta tai kiroilusta säädettiin rangaistukseksi kuolemantuomio. Uudet säädökset olivat "Jumalan ja Ruotsin lakeja". Lakia ei noudatettu sanatarkasti, vaan usein kuolemantuomio muutettiin lievemmäksi. Oikeus tuomioiden lieventämiseen oli ensin vain kuninkaalla, sittemmin hovioikeuksilla. TutkijaOn Markoepäilty Nenonenoliko toteaa:laki "''Karmeatarkoitettukaan lakikirjaimellisesti olinoudatettavaksi, vallanpitäjänvai pelottavaoliko ase,kyseessä eivätkäpelote. alamaisetKansalaiset voineet tietää,eivät kenentienneet hengenkenet esivalta armahtaisieli -viime joskädessä kuningas armahtaisi.''" <ref> Marko Nenonen[http: Noituus, taikuus ja noitavainot, s//www. 264 - 265<chronicon.com/ref>noita/jumalanlaki.html MooseksenJUMALAN lainLAKI mukaan muun muassa jumalanpilkasta, kiroilusta, vanhempiaan vastaan rikkomisesta, väärästä valasta, taposta, koron kiskonnasta, väärästä todistuksesta ja useista seksuaalirikoksista voitiin tuomita kuolemaan. Myös noituus ja taikuus oli kiellettyä ja noitaoikeudenkäynneissä vedottiin usein raamatunlauseisiin.ASTUU VOIMAAN]</ref> MarkoNenonen:Puhdasoppisuuden Noituus,aikana taikuusvoidaan jakatoa noitavainot,esivallan s.roolin 288 - 289</ref>. "''Esivallan rooli oliolleen alistava jo siinä merkityksessäsiten, että vallan haltijat katsoivat tietävänsä paremman kristillisen elämäntavan kuin se, mitä alamaiset olivat valmiita hyväksymään ja mihin he olivat osin vuosisataisten perinteiden myötä tottuneet".''<ref> Marko Nenonen, Timo Kervinen: Synnin palkka on kuolema s. 240, Otava 1994, Helsinki - Keuruu</ref>
