Versio 29. tammikuuta 2007 kello 19.13 muokkaa Tomisti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 88 363 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 29. tammikuuta 2007 kello 19.48 muokkaa kumoa Tomisti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 88 363 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 57: Carnapin mukaan monet metafysiikan sanat eivät täytä näitä vaatimuksia ja ovat siksi merkityksettömiä. Esimerkkinä Carnap mainitsee sanan '[[prinsiippi]]', 'alkuperuste' tai 'perusajatus'. Sanalla on määrätty merkitys, jos lauseen "''x'' on ''y'':n prinsiippi" on tarkoitus olla sama kuin lauseen "''y'' on olemassa ''x'':n ansiosta" tai "''y'' saa alkunsa ''x'':stä". Jälkimmäinen lauseista on täysin selvä: ''y'' saa alkunsa ''x'':stä jos ''x'':ää seuraa aina poikkeuksetta ''y'' ja ''x'':n ja ''y'':n välinen poikkeukseton suhde on empiirisesti todennettavissa. Carnapin mukaan metafyysikot eivät kuitenkaan tyydy tähän sanan 'prinsiippi' merkitykseen. He katsovat, ettei mikään ''x'':n ja ''y'':n välinen empiirinen suhde voi täysin selittää lauseen "''x'' on ''y'':n prinsiippi" merkitystä, koska on olemassa jotain, mitä ei voida tavoittaa kokemuksen keinoin, jotain, mihin ei voida soveltaa empiirisiä kriteereitä. Carnapin mukaan tällaisen empiirisen kriteerin puuttuminen vie Carnapin mukaan sanalta 'prinsiippi' merkityksen, kun se esiintyy metafysiikassa. Siksi sellaiset metafyysiset näennäisväitteet kuten "vesi on maailman prinsiippi" tai "henki on maailman prinsiippi" ovat merkityksettömiä ja mielettömiä, koska niissä esiintyy merkityksetön ja mieletön sana. ~~<!--~~ However, there are pseudo-statements in which occur only meaningful words; these pseudo-statements are formed in a counter-syntactical way. An example is the word sequence "Caesar is a prime number"; every word has a definite meaning, but the sequence has no meaning. The problem is that "prime number" is a predicate of numbers, not a predicate of human beings. In the example the nonsense is evident; however, in natural language the rules of grammar do not prohibit the formation of analogous meaningless word sequences that are not so easily detectable. In the grammar of natural languages, every sequence of the kind "''x'' is ''y''", where ''x'' is a noun and ''y'' is a predicate, is acceptable. In fact, in the grammar there is no distinction between predicate which can be affirmed of human beings and predicate which can be affirmed of numbers. So "Caesar is a general" and "Caesar is a prime number" are both well-formed, in contrast for example with "Caesar is and", which is ill-formed. In a logically constructed language – says Carnap – a distinction between the various kinds of predicate is specified, and pseudo-statements as "Caesar is a prime number" are ill-formed. Now, and this is the main point of Carnap's argument, metaphysical statements in which do not occur meaningless words, are indeed meaningless because they are formed in a way which is admissible in natural languages, but not in logically constructed languages. Carnap attempts to indicate the most frequent sources of errors from which metaphysical pseudo-statements can arise. One source of mistakes is the ambiguity of the verb 'to be', which is sometimes used as a copula ("I am hungry") and sometimes to designate existence ("I am"). The latter statement incorrectly suggests a predicative form, and thus it suggests that existence is a predicate. Only modern logic, with the introduction of an explicit sign to designate existence (the sign <math>\exists \;</math>), which occurs only in statements such as <math>\exists \;xP(x)</math>, never as a predicate, has showed that existence is not a predicate, and thus has revealed the logical error from which pseudo-statements such as "cogito, ergo sum" has aroused. On kuitenkin olemassa myös näennäisväitteitä, joissa esiintyy pelkästään merkityksellisiä sanoja. Nämä väitteet muodostuvat syntaksia rikkomalla. Esimerkkinä on lause "[[Julius Caesar\|Caesar]] on [[alkuluku]]". Lauseen jokainen sana on mielekäs ja jokaisella on määrätty merkitys, mutta lauseessa ei ole mieltä. Ongelma on siinä, että 'alkuluku' on [[luku]]jen [[predikaatti]], ei ihmisyksilöiden predikaatti. Esimerkissä lauseen mielettömyys on ilmeinen, mutta luonnollisessa kielessä kieliopin säännöt eivät estä vastaavanlaisten mutta vaikeammin tunnistettavissa olevien mielettömien sanayhdistelmien muodostamista. Luonnollisessa kielessä jokainen sanojen yhdistelmä muotoa "''x'' on ''y''", jossa ''x'' on substantiivi ja ''y'' on predikaatti, on hyväksyttävissä. Luonnollisessa kielessä ei itse asiassa tehdä eroa predikaatteihin, joita voidaan soveltaa ihmisyksilöihin, ja predikaatteihin, joita voidaan soveltaa lukuihin. Näin "Caesar on sotilas" ja "Caesar on alkuluku" ovat yhtä lailla syntaksiltaan oikein muodostettuja, päinvastoin kuin esimerkiksi "Caesar on ja", joka on muodostettu väärin. Loogisesti muodostetussa kielessä eri tyyppisten predikaattien ero on Carnapin mukaan määritelty täsmällisesti, ja sellaiset näennäisväitteet kuin "Caesar on alkuluku" ovat syntaksiltaan väärin muodostettuja. Nyt, ja tämä on Carnapin argumentin ydin, metafyysiset väitteet, joissa ei esiinny mielettömiä sanoja, ovat mielettömiä siksi, että ne on muodostettu tavalla, joka on luvallinen luonnollisissa kielissä, mutta ei loogisesti muodostetuissa kielissä. Another source of mistakes is type confusions, in which a predicate of a kind is used as a predicate of another kind. For example the pseudo-statements "we know the Nothing" is analogous to "we know the rain", but while the latter is well-formed, the former is ill-formed, at least in a logically constructed language, because 'Nothing' is incorrectly used as a [[noun]]. In a formal language, 'Nothing' only means <math>\lnot \;\exists \;x</math>, such as "there is nothing which is outside", i.e. <math>\lnot \;\exists \;xO(x)</math>, and thus 'Nothing' never occurs as a noun or as a predicate. Carnap pyrki osoittamaan yleisimmät syyt virheisiin, joista metafyysiset näennäisväitteet voivat saada alkunsa. Eräs syy virheisiin oli verbin 'olla' monimerkityksellisyys, koska sitä käytettiin joskus [[kopula]]na eli yhdistäjänä ("Minä olen nälkäinen") ja joskus osoittamassa olemassaoloa ("Minä olen"). Jälkimmäinen lause vihjaa virheellisesti predikaattimuodosta, ja tästä seuraa vihjaus, että [[olemassaolo]] olisi predikaatti. Ainoastaan nykyaikainen logiikka, joka esitteli erityisen merkinnän tarkoittamaan olemassaoloa (merkintä <math>\exists \;</math>), joka esiintyy ainoastaan sellaisissa väitteissä kuin <math>\exists \;xP(x)</math>, ei koskaan predikaattina, on osoittanut, ettei olemassaolo ole predikaatti, ja näin paljastanut loogisen virheen, josta sellaiset näennäisväitteet kuin "[[cogito ergo sum]]" ovat saaneet alkunsa. Toinen syy virheisiin oli tyyppien sekoittaminen niin, että toisen lajin predikaattia käytetään toisen lajin predikaattina. Esimerkiksi näennäisväittämä "tiedämme ei-mitään" on analoginen lauseen "tiedämme sateen" kanssa, mutta siinä missä jälkimmäinen on oikein muodostettu, ensin mainittu on väärin muodostettu, ainakin loogisesti muodostetussa kielessä, koska käsitettä 'ei-mitään' käytetään väärin substantiivina. Formaalissa kielessä 'ei-mitään' tarkoittaa vain samaa kuin <math>\lnot \;\exists \;x</math>, kuten "ei ''ole olemassa'' mitään mikä on ulkona", eli <math>\lnot \;\exists \;xO(x)</math>, ja näin 'ei-mitään' ei koskaan esiinny substantiivina eikä predikaattina. Mikä sitten on metafysiikan rooli? Carnapin mukaan sillä on silti sisältöä, vaikkakaan ei teoreettista sisältöä: metafyysiset väitteet ilmaisevat ihmisten asenteita elämää kohtaan. Metafysiikka on taidetta samoin kuin lyyrinen [[runous]]. Metafyysikko käyttää välineenään teoretisointia taiteen keinojen sijaan: hän sekoittaa taiteen ja tieteen, elämää koskevan asenteen ja tiedon, ja saa siten aikaan epätyydyttäviä ja riittämättömiä tuloksia. Kuten Carnap kirjoitti, ''"Metafyysikot ovat muusikoita ilman musikaalisia kykyjä"''.<ref>Carnap, 'The Elimination of Metaphysics', in Sarkar, Sahotra, cit., s. 30).</ref> What is the role of metaphysics? According to Carnap, although metaphysics has not theoretical content, it has content indeed: metaphysical pseudo-statements express the attitude of a person towards life. Metaphysics is an art like lyrical poetry. The metaphysician, instead of using the medium of art, works with the medium of the theoretical; he confuses art with science, attitude towards life with knowledge, and thus produces an unsatisfactory and inadequate work. "Metaphysicians are musicians without musical ability" (Carnap, 'The Elimination of Metaphysics', in Sarkar, Sahotra, cit.,p. 30). ~~-->~~ == Kongressit ja julkaisut == Rivi 161 ⟶ 163: {{Looginen empirismi}} [[Luokka:Wienin piiri\| ]] [[cs:Vídeňský kroužek]]

Ero sivun ”Wienin piiri” versioiden välillä