[[Suomen sisällissota]]a seuranneina vuosina valkoisten joukoissa taistelleet olivat usein pettyneitä nuoren [[valtio]]n johtoon. Oli odotettu, että [[Suomi|Suomesta]] tulisi selkeästiselvästi oikeistovetoinen ja -hallinnollinen valtio. Sen sijaan uusi [[demokratia]] eri [[puolue]]iden [[poliitikko]]ineen näyttäytyi hämmentävänä sotaista hurmos- ja laajentumishenkeään sammuttelevalle [[kansa]]lle. Pula-aika ja epäonnistuneet sotaretket, [[Suur-suomi|Suur-Suomen]] laajentamisyritykset heikensivät uskoa valtion vahvuuteen, varsinkin kun osa poliitikoista vastusti [[provokaatio]]ita voimakkaasti. Ikuiseksi viholliseksi koetun [[kommunismi]]n uudelleenjärjestäytymisen merkit pelottivat. Kommunistien [[lakko]]ilu 20-luvulla ja työmaaterrori kuohuttivat mieliä. Tuolloin vielä syvästi uskonnollisessa maassa myös papit pitivät palopuheita kommunismia vastaan. Näin heräsi mieliala, että ”Vapaussodan” arvoja kommunismia vastaan on jälleen puolustettava. Eri järjestöjä, kuten [[Akateeminen Karjala-seura]] ja [[Vapaussodan Rintamamiesten Liitto]] perustettiin, mutta näistä ei ollut vielä koko kansaa herättäväksi voimaksi.
